Mielipiteet

Mielipide: Avohakkuille ei löydy pitäviä perusteita

Tehokas puunkorjuu menossa silloisen Kalvolan Rimmilässä elokuussa vuonna 2007. Kuva: anja filppula
Tehokas puunkorjuu menossa silloisen Kalvolan Rimmilässä elokuussa vuonna 2007. Kuva: anja filppula

Kansalaisaloite ”Avohakkuut historiaan” on edennyt eduskunnan käsittelyyn. Sen tavoitteena on saada avohakkuukielto valtion metsiin.

Metsäteollisuus ry. haluaa jatkuvasta kasvatuksesta lisää tietoa (HäSa 21.10.).

Todellisuudessa jatkuvasta kasvatuksesta on julkaistu Suomessa kymmeniä tieteellisiä raportteja ja oppikirjoja viime vuosikymmenten aikana. Niistä löytyy vastaus kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.

Valtamenetelmä 1950-luvulle asti

Jatkuva kasvatus oli valtamenetelmä maassamme aina 1950-luvulle asti. Sitä osattiin tehdä menestyksellisesti. Menetelmästä käytettiin tuolloin nimitystä metsänhoidollinen harsinta.

Laajeneva sellu- ja paperiteollisuus halusi kuitenkin halvempaa raaka-ainetta helposti tehtävistä aukkohakkuista.

Metsälain muutoksen jälkeen vuodesta 2014 alkaen jatkuva kasvatus tuli jälleen sallituksi. Suomessa on nykyisin useampia metsäpalveluyrityksiä, jotka ovat erikoistuneet jatkuvaan kasvatukseen.

Käytännön kokemus osoittaa, että menetelmä toimii hyvin nykyaikaisilla hakkuu- ja korjuukoneilla. Koneenkuljettajat omaksuvat nopeasti tarpeellisen yläharvennuksen periaatteet. Työ on kannattavampaa kuin perinteisessä alaharvennuksessa, jossa poistetaan altapäin pieniä puita.

Suurin osa puustosta luontaisesti syntyvää

Metsäteollisuus vetoaa myös siihen, että vain avohakkuussa ja istutuksessa voidaan käyttää jalostettujen taimia, jotka tuottaisivat laadukkaampaa ja nopeampikasvuisempaa puuta kuin luontaisesti syntyneet taimet. Tästä ei ole kuitenkaan todennettua tutkimusta.

Jatkuvassa kasvatuksessa puuston alle syntyy metsän kehityksen eri vaiheissa tuhansia taimia, joista valikoituu paikalle parhaimmin sopivaa ja tuhoja kestävää nuorennosta. Vaikka metsänviljelyä on harjoitettu kymmeniä vuosia, suurin osa hakkuukypsäksi ehtivästä puustosta on edelleen syntynyt luontaisesti.

Ilmastonmuutosnäkökulmasta avohakkuille ei löydy pitäviä perusteita.

Maaperän hiilivarasto on moninkertainen

Metsän hiilivarasto koostuu puuston lisäksi maanpinnalle ja maahan kertyneestä biomassasta. Erityisesti turvemailla maaperän hiilivarasto on monikertainen puustoon verrattuna.

Avohakkuussa metsästä viedään pois puusto ja maa muokataan, jolloin kiihtyvän hajotustoiminnan seurauksen maaperän hiilivarasto hupenee hiilidioksidina ilmaan ja humusaineksina vesistöihin.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy aina puustoisena, eikä maata muokata. Myös metsän muut tärkeät hyötyvaikutukset säilyvät.