Mielipiteet

Kiemungin ja Soinikosken mielipide: Kannattaa keskittyä olennaiseen – Kanta-Hämeen edunvalvojien tehtävä on valvoa, että pääradan selvitykset tehdään tasapuolisesti

"Jos oikorata yritettäisiin viedä lävitse poikkeuspykälän avulla, korkein hallinto-oikeus ratkaisisi lopulta asian ja Kanta-Häme olisi jutussaan vahvoilla", kirjoittavat Iisakki Kiemunki (sd.) ja Mirka Soinikoski (vihr.).
Päärataa kulkeva juna ylittämässä rautatiesiltaa Hämeenlinnan aseman pohjoispuolella. Kuva on otettu elokuussa 2019. Kuva: Esko Tuovinen
Päärataa kulkeva juna ylittämässä rautatiesiltaa Hämeenlinnan aseman pohjoispuolella. Kuva on otettu elokuussa 2019. Kuva: Esko Tuovinen

Toimittaja Viki Salonen on kerta toisensa jälkeen tuhlannut sivu- ja aukeamakaupalla palstatilaa todistaakseen, että hänen tulkintansa Maankäyttö- ja rakennuslain poikkeuspykälästä 178 on oikea, kun päätöstä pääradan oikoratavaihtoehdosta tehdään. Viimeksi lauantaina 1.5. ja maanantaina 3.5., kun hän otti Hämeen Sanomissa kantaa sosiaalisessa mediassa käymäämme keskusteluun.

Kun ottaa huomioon, että kyse on itse asian kannalta täydellisestä lillukanvarresta, niin siitä jänkkääminen on mennyt jo naurettavalle tasolle.

On selvää, että valtiolla on keinot halutessaan ajaa linjaus lävitse – muuttamalla lakia.

Mutta ministeriössä nykyistä lakia on tulkittu niin, että poikkeuspykälä ei päde tähän tapaukseen, koska juridiset edellytykset eivät täyty. Tätä painotti pääministeri, entinen liikenneministeri Sanna Marin käydessään Hämeenlinnassa helmikuussa. Jos oikorata yritettäisiin viedä lävitse poikkeuspykälän avulla, korkein hallinto-oikeus ratkaisisi lopulta asian ja Kanta-Häme olisi jutussaan vahvoilla.

Tuskin tähän lähdetään, vaan säädetään sitten uusi laki, jolla maakuntakaava jyrätään – jos selvityksien jälkeen oikorata halutaan rakentaa. Nykyinen tamperelainen pääministeri ei tähän usko.

Päätös ei ole yhtiön

Koko operaation taustalla on tiettävästi pormestarien Lauri Lylyn, Jan Vapaavuoren ja ex-liikenneministeri Anne Bernerin viime vaalikaudella yhdessä sopima asia. Nykyinen hallitus on antanut suostumuksensa sille, että asia selvitetään hankeyhtiössä ja päätökset tehdään noiden selvitysten pohjalta. Päätös ei ole yhtiön, vaikka sellaistakin on annettu julkisuudessa ymmärtää.

Kun analysoi oikorataan liittyvää päätöksenteon prosessia, tulisi hahmottaa kokonaisuus, asioiden syy-seuraussuhteet ja poliittisten prosessien toimintamekanismit – ja kuten Salonen itse kolumnissaan opastaa, tunnustaa tosiasiat.

Olennaista on ymmärtää, että jos Helsinki ja Tampere ovat poliittisessa painoarvossa punnituksessa vastaan Hämeenlinnaa ja paria muuta pikkukuntaa tai kaupunkia, Hämeenlinna kumppaneineen häviää taiston sata kertaa sadasta.

Hämeenlinnan etu tässä asiassa on, että ajatuskin oikoradan rakentamisesta 18 minuutin ajansäästön saamiseksi on niin kallis ja älytön, että se ei tule koskaan toteutumaan.

Ja tietysti prosessikin on äärimmäisen hidas ja vaikea, kun täytyy ensin jyrätä nykyinen lainsäädäntö, pakkolunastaa maita lähes 200 kilometrin matkalta ja niin edelleen.

Kun oikorata on nyt päätetty selvittää ja linjaukset etenemismallista on tehty, siihen ei voi käytännössä enää vaikuttaa. Tässä tapauksessa kun kyse ei ole puoluepolitiikasta, vaan puhtaasta aluepolitiikasta. Kanta-Hämeen edunvalvojien tehtävä on nyt valvoa sekä hankeyhtiön sisällä ja ulkopuolella sitä, että selvitykset tehdään objektiivisesti ja tasapuolisesti.

Poliittisen vaikuttamisen paikka on erityisesti siinä vaiheessa, kun linjauksesta päättäminen on etenemässä parlamentaariseen päätöksentekoon.