fbpx
Mielipiteet

Mielipide: Erkki Tuomiojan menneisyys ulkopolitiikan alalla ei lisää hänen kannanottojensa uskottavuutta

Erkki Tuomioja puhumassa Hauhotalossa elokuussa vuonna 2009. Kuva: MT=Markku Tanni
Erkki Tuomioja puhumassa Hauhotalossa elokuussa vuonna 2009. Kuva: MT=Markku Tanni

Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) on kertonut tietävänsä Suomen ja Ruotsin puolustusministerien keskustelleen vakavasti maiden välisestä puolustusliitosta (HBL 9.4).

Kun ministerit Kaikkonen ja Hultqvist ovat kieltäytyneet kommentoimasta luottamuksellista yhteydenpitoaan (HS 11.4.), on tavalliselle kansalaiselle käynyt selväksi, että Tuomioja on joko tahallaan tai huolimattomuuttaan vuotanut julkisuuteen hallitusten edustajien välistä, diplomatian normaaliin käytäntöön kuuluvaa epävirallista mielipiteenvaihtoa.

Ei ole tiedossa, onko Tuomiojan lehtihaastatteluun sisältynyt myös ulkoasianvaliokunnalle annettua, virallisestikin salaisiksi luokiteltua informaatiota (HS 11.4.).

Ei ole kysymys pelkästään huonosta harkintakyvystä

Näyttää myös siltä, että tässä ei ole kysymys pelkästään kokeneen kansanedustajan huonosta harkintakyvystä.

Maamme pääministerinä on nimittäin poliitikko, joka ei tiedä, mikä ero on asiaankuuluvalla poliittisella keskustelulla ja Suomen ja Ruotsin valtiojohtoon kuuluvien ministereiden luottamuksellisten puheenvuorojen saattamisella julkisuuteen. Sanna Marinhan ei nähnyt Tuomiojan toiminnassa mitään moitittavaa (HS 11.4.).

Poliittisen historian dosentti, ekonomi Tuomioja on paljon lukenut, kirjoittanut ja oppinut mies, mutta hänen arvostelukykynsä käytännön politiikassa on ennenkin osoittautunut puutteelliseksi, kun ideologia ja idealismi ovat sumentaneet ulkopoliittisen realiteetintajun.

Osuus vuoden 1972 Zavidovo-vuotoon

Seuraavassa on joitakin esimerkkejä: Vuonna 1972 Suomi ajautui vaikeaan kriisiin, kun tasavallan presidentin ja neuvostojohdon keskusteluista laaditun muistion keskeinen sisältö tuli lehdistön tietoon.

Silloinen eduskunnan ulkoasianvaliokunnan jäsen Erkki Tuomioja, joka pitkään kielsi osallistuneensa tähän niin sanottuun Zavidovo-prosessiin, on kuitenkin myöhemmin (1993) tunnustanut vuotaneensa salaisiksi luokitellun tiedot toimittaja Högnäsille, jonka kautta ne tulivat julkisuuteen.

EEC-sopimuksen kiivaimpia vastustajia

Tuomioja kuului Suomen ja EEC:n välisen vapaakauppasopimuksen kiivaimpiin vastustajiin. Sopimus tuli kuitenkin voimaan 1974 ja se oli silloin välttämätön askel Suomen länsi-integraation tiellä.

Professori Juhani Suomi on kirjoittamassaan presidentti Kekkosen elämäkerrassa katsonut juuri EEC-sopimushankkeen kaatamisen olleen Tuomiojan ja muiden Zavidovo-vuotoon osallistuneiden motiivi.

Euroopan unioniin liittymistä Tuomioja kannatti oman ilmoituksensa mukaan 60 prosenttisesti ja vastusti 40 prosenttisesti, mutta äänesti kyllä eduskunnassa EU-sopimuksen puolesta.

Ottawan miinakieltosopimus

Tuomioja vaikutti myös merkittävästi yhdessä tasavallan presidentti Tarja Halosen kanssa Suomen liittymiseen Ottawan miinakieltosopimukseen, joka hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 2011. Eräät muut demaritaustaiset vaikuttajat säilyttivät kuitenkin miinakysymyksessä sotilaallisten realiteettien tajunsa.

Filosofian tohtori, entinen kansanedustaja ja EU-parlamentin jäsen Lasse Lehtinen sanoi sen, mikä oli tämän asian ydin (IS 2008): ”Venäjän naapurit tarvitsevat jalkaväkimiinoja niin kauan kuin Venäjällä on jalkaväkeä.”

Lissabonin sopimuksen turvalausekkeen vesitys

EU:n Lissabonin sopimuksen niin sanotusta turvalausekkeesta 42/7 käytiin takavuosina monivaiheisia neuvotteluja. Osa jäsenvaltioista kannatti Naton peruskirjan kaltaista velvoitetta myös sotilaallisen avun antamiseen, jos EU-maa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.

Suomi oli Tuomiojan ollessa ulkoministerinä vuonna 2003 kuitenkin tarmokkaasti vesittämässä turvalausekkeen sanamuotoa. Niinpä HS:n tätä kysymystä 21.3. käsittelevässä artikkelissa (Maa, joka vei Suomen turvatakuut) päädyttiinkin perustellusti johtopäätökseen, että tämä maa oli Suomi itse.

Turvallisuusratkaisua joudutaan muuttamaan

Kun maamme joutuu nyt muuttamaan turvallisuuspolitiikkansa perusratkaisua keskellä Venäjän aloittamaa tuhoamissotaa, joutuu kansalainen luottamaan valtiojohdon ja sen asiantuntijoiden tietoon, taitoon ja arvostelukykyyn.

Vaikka kansanedustaja Tuomiojan muodollinen ansioluettelo on vertaansa vailla ja hän kuuluu siten politiikkojen raskaaseen sarjaan, on valitettavaa, että hänen menneisyytensä ulkopolitiikan alalla ei ole omiaan lisäämään hänen nykyisten kannanottojensa uskottavuutta.

Menot