Mielipiteet

Mielipide: Ero politiikan sävelkorvissa – Turhia ylilyöntejä Isis-lapsista

Tässä sävelkorva on ilmeisen yhteinen: nykyiset hallituskumppanit SDP:n Antti Rinne ja keskustan Juha Sipilä kuvattuina eduskunnassa viime syksynä, kun jälkimmäinen oli vielä pääministerinä. Kuva: Joel Maisalmi
Tässä sävelkorva on ilmeisen yhteinen: nykyiset hallituskumppanit SDP:n Antti Rinne ja keskustan Juha Sipilä kuvattuina eduskunnassa viime syksynä, kun jälkimmäinen oli vielä pääministerinä. Kuva: Joel Maisalmi

Joskus olen kuullut itseäni viisaampien sanovan, että moniin riitoihin ja turhalta tuntuviin yhteenottoihin ovat syynä erilaiset sävelkorvat.

Erimielisyyksiä aiheuttavilla ja “sävelkorvilla” ei ole välttämättä tekemistä musiikin kanssa. Kyseisten sävelkorvien synonyymeinä ovat ajatuksellisesti ja käytännössäkin kykenemättömyys ja haluttomuus tajuta ja hyväksyä kumppaneiden toimintaa ja mielipiteitä.

Politiikassa puhutaan usein tahallisesta väärinymmärtämisestä, mitä on havaittu esim. eduskunnan istunnoista. Televisioiduilla kyselytunneilla tuntuu joskus, että hallituksen ministerit ja opposition kansanedustajat puhuvat samoista asioista kyynisesti toisiaan ymmärtämättömillä sanoilla: Eri sanoilla toistensa ohi.

 

Viime viikolla televisiossa kuultiin ja nähtiin Antti Rinteen (sd.) hallituksen ensimmäinen ja samalla kevään viimeinen kyselytunti.

Pääasiaksi nousi tunnin aikana Isis-terroristijärjestön alueella olevien suomalaisten naisten ja lasten karu tilanne. Heti perään on käyty ankaraa polemiikkia ja jokseenkin perusteetontakin väittelyä monilla foorumeilla. Mielipiteistä ei ole puutetta.

 

On ikävää, kurjaa ja harmillista, että lasten asiasta on tehty väen väkisin poliittinen. Ero sävelkorvissa aiheuttaa ylilyöntejä ja ylireagointeja, joilla ei voi olla mitään tekemistä terroristialueilla olevien pienten lasten hädän kanssa.

Luulisi puolueilla ja poliitikoilla olevan riittävästi pohtimista maan taloudessa, ihmisten työllisyysasioissa ja yritysten pärjäämisessä.

Välttämättömässä lasten auttamisessa pitäisi ja pitää löytyä yksituumaisuutta. Jos sitä ei löydy, on lasten asiassa ainakin syytä pitää suuta soukemmalla ja jättää viranomaisille työrauha.

Kysymys ei ole rahasta, kysymys on vaan hyvästä tahdosta. Poliittisten irtopisteiden keräily lasten asiassa on törkeää. Pienten lasten kohdalla puhe maanpetoksesta on täysin järjetöntä, sulaa hulluutta.