Mielipiteet

Mielipide: Evo – Hämeenlinnassako?

Ylisen Niemisjärven maisemaa Evolla elokuun alussa vuonna 2019. Kuva: Soile Toivonen
Ylisen Niemisjärven maisemaa Evolla elokuun alussa vuonna 2019. Kuva: Soile Toivonen

Johtavassa helsinkiläislehdessä otsikoitiin runsas viikko sitten näyttävästi: ”Hämeenlinnaan puuhataan maailman ensimmäistä tiedekansallispuistoa.”

Tekstissä kerrottiin, että kyseistä puistoa suunnitellaan Evolle. Mutta Evohan sijaitsee Lammilla! Entisenä lammilaisena en voinut olla närkästymättä, vaikka olenkin törmännyt samaan Hämeenlinna-keskeisyyteen jatkuvasti.

Tiedän kyllä, että kuntarakenteen muutoksen yhteydessä kuusi kuntaa, niiden mukana Lammi, liitettiin Hämeenlinnaan 2009. Mutta silti! Eiväthän liitetyt kunnat paikkoina ole mihinkään kadonneet, vaikka ne menettivätkin hallinnollisen asemansa.

Olen edelleen kotoisin Lammilta, en Hämeenlinnasta, en edes ”Hämeenlinnan Lammilta”, jota kankeaa tarkennusta paljon käytetään. – Samoin on Evon kanssa.

Lammia ei mainittu lainkaan

Tiedepuistojutussa Lammia ei mainittu lainkaan (paitsi biologisen aseman nimessä). Kuitenkin Evon kylä tunnetaan 1400-luvulta; Lammin pitäjästä ensimmäiset kirjalliset tiedot ovat jo 1300-luvulta.

Yhteys on siis monien vuosisatojen takaa – miten pitäjien rajat keskiajalla sitten menivätkin.

Lammilaiset ovat ylpeiltä Evosta

Lammilaiset ovat aina olleet ylpeitä Evosta. Siellä aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen metsäopisto 1862, ja siellä on edelleen metsäalan opetusta.

Virkistys- ja retkeilyalueena Evo on tärkeä. Naapurikylältä kävimme siellä marjastamassa. Lapsuudessani Hämeenlinna oli kaukana, lähes tunnin automatkan päässä.

Kuntarakenteen muutos 2000-luvun ensikymmenellä aiheutti paljon epätietoisuutta: Miten nimetään uudet hallintoalueet?

Valitaanko yhteiseksi nimeksi jokin liitettyjen alueiden kunnannimistä vai otetaanko aivan uusi nimi? Monia katkeria kiistoja käytiin, niin kuin vielä hyvin muistetaan.

Mitä tehdään entisten kuntien nimille?

Mutta iso kysymys oli sekin, mitä tehdään entisten kuntien nimille, joista monet ovat olleet käytössä vuosisatoja. Alkuvaihe oli suorastaan sekasortoinen. Yleinen luulo oli, että nimet lakkaavat olemasta, niitä ei voi eikä saa enää missään yhteydessä käyttää. Lammillakin heitettiin iso kasa Lammi-kylttejä roskiin.

Alkuvaiheen mullistukseen piti saada jotain rotia. Niinpä suomen kielen lautakunta, valtion asettama elin, joka päättää kielenkäytön ja myös nimistön asioista, laati 2012 ohjeistavan lausunnon, joka koski hallinnollisen asemansa menettäneiden kuntien nimiä.

Sen mukaan näitä nimiä on edelleen mahdollista ja tarkoituksenmukaista käyttää monissa yhteyksissä, kuten yhdistysten, seurojen, yritysten, paikallislehtien, kirkkojen ja muiden rakennusten sekä tapahtumien nimissä ja tietenkin kotiseututyössä.

Paikannimiä tarvitaan

Hallinnollisen suurkunnan nimeä tarvitaan vain silloin, kun kerrotaan koko kuntaa koskevista asioista, julkisista tehtävistä, velvoitteista tai palveluista (vaaleista, verotuksesta, terveydenhuollosta tms.).

Paikannimeä tarvitaan paikan ilmoittamiseen. Jos lehtiotsikossa tiedotetaan, että tulipalo, liikenneonnettomuus tai tappo on tapahtunut Hämeenlinnassa, se on alueen suuruuden takia paljon epämääräisempi tieto kuin että suoraan mainittaisiin tapahtumapaikaksi entisen kunnan nimi, vaikkapa Lammi tai Tuulos.

Poliisitiedotusten ohjeistuksessa tuntuu olevan tältä osin epäselvyyttä. Myös alueen osien paikantamisessa vanhat kunnannimet ovat edelleen tärkeitä – siis sekin, että Evo on Lammilla.

Paikat ja paikannimet, myös vanhat kunnannimet, ovat iso osa ihmisen identiteettiä. Pohjimmaltaan juuri siksi harmistuin Lammin nimen ohittamisesta lehtiuutisessa.

Tietoisuus siitä, että juureni ovat jossakin, on tärkeää, vaikka olisin lähtenyt kotiseudultani yli puoli vuosisataa sitten.

Päivän lehti

5.12.2020

Fingerpori

comic