Mielipiteet

Mielipide: Hyvien ihmisten kaupunki

Hämeenlinnan rantareitin leppoisaa tunnelmaa viime elokuulta. Kuva: Jani Suhonen
Hämeenlinnan rantareitin leppoisaa tunnelmaa viime elokuulta. Kuva: Jani Suhonen

Olen kävellyt mielelläni ja usein rantareitin itäpuolen kävelyteitä, useimmiten yhden tai kahden koiran kanssa. Pidän rantareitin ystävällisistä ihmisistä ja pidän reitille sirotelluista puistonpenkeistä, joilla huonompijalkainenkin kulkija saa lepuuttaa koipiaan samalla ihaillen Vanajaveden välkettä.

Puistonpenkillä on helppo kaivaa puhelin esille ja kuvata koirien touhuja. Välillä puhelimen voi laskea penkille, siemaista termospullosta mukillinen kahvia tai palkita kilttejä koiria makupaloilla. Kutakuinkin täydellistä siis – ellei minua olisi siunattu hajamielisellä päällä. Muistan pakata termospullon reppuun, mutta puhelin unohtuu minulta usein penkille.

Helsingissä puhelin katosi kolmessa minuutissa

Kerran unohdin puhelimen lepopaikalle Helsingissä. Huomasin erheeni kolmen minuutin sisällä, mutta puhelimesta ei näkynyt jälkeäkään. Kun sitten ensimmäisen kerran unohdin puhelimeni rantareitin penkille, heitin sille henkiset hyvästit, kun asian puolen tunnin päästä muistin. Soitin kuitenkin puhelimeeni.

Yllätys, yllätys, soittooni vastattiin ja ystävällinen nainen kertoi löytäneensä puhelimen ja oli juuri sitä viemässä läheisen hotellin vastaanottoon. Sieltä sen seuraavana päivänä hain, sain vielä ystävällisen hymyn kaupanpäälle.

Toisella unohduksella puhelin löysi tiensä pääterveysaseman infopisteeseen ja jälleen sain sen takaisin hymyn kera.

Nyt koronatalvena kuvasin koiria videokameralla ja eikös sekin unohtunut taidemuseon kohdalla mukavana lepopaikkana auringonpaisteessa kutsuvana puistonpenkille. Olin varma, että kamera olisi mennyttä. Hämmästys oli suuri, kun seuraavana päivänä löysin paikalta pahvilapun, jossa kerrottiin kameran odottavan minua Verkatehtaalla.

Ei ole hyvyys Hämeenlinnasta hävinnyt

Ystävällinen sielu ja ruumis ei pelkästään ollut korjannut kameraani turvaan ja vienyt sitä Verkatehtaan vahtimestarille, vaan oli laatinut tiedotteen ja palannut kiinnittämään sen penkkiin! Ei ole hyvyys Hämeenlinnasta hävinnyt.

On toki niin, että lain mukaan löytötavarat pitää viedä löytötavarapisteeseen. Ei kuitenkaan tunnu siltä, että tavaroideni löytäjät ovat ajatelleet lakia, he ovat yksinkertaisesti olleet hyviä ihmisiä.

Kiitän tässä kaikkia tavaroitteni palauttajia, on upeaa, että te pidätte yllä uskoa ihmisten hyvyyteen!

Hämeenlinna on ratkaissut nykyisessä asuinpaikassani Lammilla tavaroiden unohtamisen puistonpenkille aivan pettämättömällä tavalla: täällä ei ole puistonpenkkejä.