Mielipiteet

Mielipide: Hävittäjähulluus koituu kalliiksi

Ilmavoimien harjoitukseen osallistunut Hornet kiinnosti yleisöä viime syyskuussa Jokioisten varalaskupaikalla. Kuva: Lassi Puhtimäki
Ilmavoimien harjoitukseen osallistunut Hornet kiinnosti yleisöä viime syyskuussa Jokioisten varalaskupaikalla. Kuva: Lassi Puhtimäki

Koko Suomen kansa on saatu taitavalla ja kalliilla propagandalla uskomaan hävittäjiin maksoi mitä maksoi.

Taistelukoneiden, hävittäjien ja pommikoneiden määrä asukaslukuun verrattuna Suomella on yhtä vahvat ilmavoimat kuin USA:lla, jolla ne ovat maailman vahvimmat ja tehty sotaisiin seikkailuihin ympäri maapalloa.

Taistelulentokoneita on USA:ssa 1 kone 84 000 asukasta kohti. Suomessa suhdeluku on 1: 86 000. Ruotsissa se on 1:74 000. Mitkään muut maat eivät yllä tällaisiin määriin.

Venäjällä suhdeluku on 1:226 244 ja rikkaassa Saksassa 1:400 000.

Suomessa on aivan liian suuret ilmavoimat. Saksan suhdelukuun verrattuna Suomessa voisi olla 13 hävittäjää. Jo niidenkin maksamiseen on otettava mittava velka. Ilman mittavaa velkaa voitaisiin ostaa korkeintaan kolme konetta.

Sinisen puolueen miehet vaativat ennen vaaleja, että hävittäjiä pitäisi ostaa 100 kpl. Tähän ovat monet muutkin yhtyneet. Tällä määrällä Suomi saavuttaisi maailman ennätyksen koneiden määrässä asukasta kohden ja valtion velan suuruudessa.

Mitä uudet hävittäjät maksavat? Norja on tehnyt kaupat 52:sta F-35 A koneesta kappalehinnaltaan 144 miljoonaa euroa.

Suomen haaveena on ollut 64 konetta. Ne maksaisivat noin 10 miljardia. On ostettava myös uudet simulaattorit ja uusi aseistus kuten ohjukset ja pommit. Niiden hinta on vähintään 5 miljardia. Hornetteihin vastaavat kapineet maksoivat 4,1 miljardia, tietenkin velaksi, kuten Hornetit.

Hornettien velkaa ei ole vieläkään maksettu. Käyttökulut, koneiden lentokykyisenä pitäminen, ovat olleet 700–900 miljoonaa vuosittain eli kolmannes puolustusmenoista.

Mitä Horneteilla on saatu aikaan? Yksi valokuva ilmatilaamme loukanneesta venäläisestä lentokoneesta. Sama tieto saatiin tutkalla, tosin ilman kuvaa.

Olen esittänyt, että maassamme tarvittaisiin 5 panssariprikaatia, joissa kussakin olisi 100 taistelupanssarivaunua.

Panssariprikaateja käytettäisiin vastahyökkäyksiin Kymenlaaksoa puolustavien joukkojemme läpi murtautuneita Helsinkiin vyöryviä tuhansia panssareita vastaan.

Prikaatikenraali Pekka Toveri on pitänyt esitystäni täytenä hulluutena.

Yhden vuoden Hornettien käyttökuluilla saataisiin 700–900 Saksasta ostettua Leopard-panssaria.

Uusien hävittäjien käyttökulut ovat vielä paljon suuremmat kuin Hornettien, arviolta noin miljardi, ja ne maksetaan puolustusvoimien kokonaisbudjetista. Maavoimiin jää täten entistä vähemmän rahaa.

Ruotsi oli tukehtumassa ilmavoimien ja merivoimien kuluihin ja joutui lakkauttamaan maavoimat. Samoin on käynyt Suomessa.

Maavoimista liikenee 1 340 km pitkälle itärajan rajakilometrille 41 miestä, esikunnat, tykistö, huolto mukaan luettuna.

Suomi on ollut Hornettien hankinnasta alkaen USA:n sotateollisuuden pakkosyötössä peitenimellä Nato.

Upseerit on koulutettu USA:ssa amerikkalaisen ilmasodankäyntiin.

Maavoimat on lyöty laimin. Yksikään kenraali ei ole sanonut sanaakaan maavoimien puolesta, ei edes maavoimien komentaja.

Tilanne on kuin ennen talvisotaa.

Puolustuksen heikkous ei ole johtunut ensisijassa rahan puutteesta, vaan rahan väärinkäytöstä. Yksi poikkeus tyrimisestä on välirauhan aika ja Salpa-asema.

Sota maatamme vastaan alkaa ohjusten ja ilmavoimien iskulla maamme strategisesti tärkeitä kohteita vastaan. Kohteina muun muassa ilmavoimien tukikohdat, joissa koneet tuhotaan kentille.

Suomen, USA:n, Ruotsin ja Norjan ilmavoimien yhteisharjoituksissa on todettu, että ensi-iskun jälkeen sattumalta ilmassa ollut Hornet ei voi laskeutua omille kentille.

Laskupaikaksi on varattu Norjan kenttä. Siinäkin on yksi pulma. Antaako Ruotsi luvan koneelle lentää Ruotsin ilmatilan kautta? En usko, että lupaa tulee. Ruotsi ei Suomen takia sotke itseään sotaan.

Ilmavalvonta hoidetaan tutkilla ja ilmapuolustus ohjuksilla.

Ilmavoimat on rauhan ajan leikkikalu.