Mielipiteet

Mielipide: Kokemuksia ambulanssin tarpeesta

Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen ambulansseja. Kuva: Jani Suhonen
Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen ambulansseja. Kuva: Jani Suhonen

Ambulanssien turhat ajot laitetaan valtakunnallisen ohjausryhmän taholta syyniin, kertoo uutinen (HäSa 31.7.). Pahaa pelkään, että Kelan asiakkaat tulevat tuntemaan omissa nahoissaan vieläkin heikennystä.

Säästäminen tulee kalliiksi. Tämän olen todennut muutamia kertoja selkärankamurtuman seurauksena. Kelan taksikyydeistä ei ole mahdollista tilata autoa, joka huomioisi asiakkaan tarpeet. Joku auto täältä tulee, ota tai jätä.

Kipujeni vuoksi auton istuimen pitää olla keholleni sopiva ja tarpeisiini säädeltävissä. Tällaista autoa ei voi Kelan taksikeskuksesta tilata. Koska määränpäässä tarvitsen vielä sähkökäyttöistä pyörätuolia (pikkuskootteria), asettaa se tietyt kriteerit myös taksille.

 

Henkilöautoissa on useimmiten säädeltävä istuin, mutta sähköpyörätuolini mukaan saaminen on mahdotonta. Sellaista autoa ei ole tilattavissa.

Tilatakseissa kapeat penkit ovat joskus kuin 60-luvun linja-autossa, kuten myös jousitukset. Sellaisessa autossa en voi matkustaa, mutta sellainen tulee.

Normaali-ihmiseltä siirtyminen paikasta A paikkaan B onnistuu, mutta me Kelan palvelujen tarvitsijat olemme usein normaalista poikkeavia omine erityistarpeineen. Asiakkaan tarpeista ei välitetä tuon taivaallista, kiinnitetään huomiota vain kustannuksiin.

Parin kuukauden aikana minäkin yritin säästää yhteiskunnan kustannuksia. Yhdellä kerralla tilasin paaritaksin sijasta tavallisen taksin uskoen pysyväni näin lyhyen matkan kuin Hattulasta keskussairaalaan selviytymään takissa kuin taksissa. Onhan se joskus onnistunut. Sähkömoponi oli mukana, sillä tarvitsin sitä kohteessa.

 

Tilataksin penkkiä selkä ei kestänytkään, onneksi mukava kuljettaja näki puolessa matkaa kipuni ja ymmärsi tilanteeni. Ambulanssi vei loppumatkan minut keskussairaalaan ja tilataksi toi perässä sähköpyörätuolini. Kalliiksi tuli kokeilu.

Toisella kertaa yhteiskunnan varoja säästääkseni tilasin Taysiin leikkaukseen menoa varten ambulanssin sijasta paaritaksin. Tämän paaritaksin paarit osoittautui koviksi kuin peltikypärä ilman pehmusteita, mutta kun se oli tilattu, niin ei muuta kokeilemaan.

Aikaisemmat paaritaksien paarit olivat kaikki olleet selälle mukavia kuin linnun pesä. Kolmensadan metrin jälkeen oli paarien epämukavuudesta aiheutuvien kipujen vuoksi kuljetus vaihdettava ambulanssiin. Olisin kuollut matkalla varmasti.

 

Näiden kokemusteni pohjalta väitän, että kelakyydeissä huomio on kiinnitetty ainoastaan kustannuksiin olettaen asiakkaiden olevan lähtökohtaisesti terveitä ja samanlaisia tarviten matkan siirtymisen vain paikasta A paikkaan B.

Asiakkaiden kivut ja muut erityistarpeet on kuljetuspalveluissa unohdettu, ja kustannussyistä palveluja halutaan edelleen huonontaa, vakka traktorien siirtolavoille saakka.

On kuitenkin syytä muistaa, ettei syy ole Kelassa, vaan niissä, jotka päätöksiä tekevät.