Mielipiteet

Mielipide: Koronakuolema pysäyttää

Itsemurhan tehneille sytytettyjä kynttilöitä marraskuussa vuonna 2019 Forssassa. Kuva: Tapio Tuomela
Itsemurhan tehneille sytytettyjä kynttilöitä marraskuussa vuonna 2019 Forssassa. Kuva: Tapio Tuomela

Suomessa koronakuolemia on tilastojen mukaan tänään (perjantaina 26.3.2021) 815. Jokaisen luvun takana on ihminen ja koko elämä. Kun ihminen kuolee, hän ei vain poistu tästä elämästä, useimmiten myös lähellä elävien elämä järkkyy ja haurastuu pitkäksi aikaa monin tavoin.

Elämänpiirin kapeneminen neljän seinän sisälle on muuttanut erityisesti nuorten arkea monin tavoin. Sekä sosiaaliset suhteet että tukiverkostot ovat kaventuneet sosiaalisen eristäytymisen vuoksi. Lasten, nuorten ja ikäihmisten hyvinvointi on enemmän riippuvainen julkisista palveluista ja yhteiskunnan toiminnasta koskevasta päätöksenteosta kuin työikäisen väestön, vaikka välimatka- ja etäelämä on muuttanut kaikkien arkea.

Pitäisikö itsemurhat laskea koronakuolemiksi?

Entä kun nuori ei enää jaksa elää ja tekee itsemurhan? Pitäisikö se laskea koronakuolemaksi?

Korona-ajan tuomat riskit lasten ja nuorten hyvinvoinnille liittyvät valtaosin pandemian hillitsemiseksi valittuihin toimenpiteisiin ja niistä seuranneisiin nuorten ystäväpiirin, opiskelun, harrastusten ja arjen muutoksiin.

Resurssit voivat olla ennestäänkin heikot

Erityisenä haasteena on eriarvoistuminen tilanteissa, joissa fyysinen, henkinen tai materiaalinen pahoinvointi kasaantuu niille, joiden resurssit ovat jo alun perin muita heikompia.

Turvattomuus, ahdistus ja muut mielen hyvinvointiin vaikuttavat kysymykset ovat näkyneet esimerkiksi auttavissa nuorten puhelin- ja nettipalveluissa sekä psykiatristen lähetteiden määrän kasvussa.

Huoli tulevaisuudesta on lisääntynyt

Koronakriisi on tutkitusti lisännyt nuorten epävarmuutta ja huolta omasta arjesta ja tulevaisuudesta. On tärkeää kaikin tavoin vahvistaa nuorten tulevaisuudenuskoa, toiveikkuutta ja myönteisiä osallisuuden kokemuksia.

Mitä voimme tehdä päättäjinä, virkatyönä ja hämeenlinnalaisina? Mikä on paikkani arjessa ja ihmisenä nuoren lähellä? Kokoontumisten paheksuminen, epävarmuuden ja uhkakuvien rakentelu tuskin auttaa ketään.

Pysähdytään ja kysytään: mitä kuuluu?

Aito kiinnostus, pysähtyminen ja ”mitä kuuluu” -kysymykset voisivat olla tekoja, jotka yksinkertaisimmillaan estävät inhimillisen kärsimyksen kasvua – ja jopa koronakuolemia. Olisiko se teko, johon jokainen meistä voisi sitoutua lähiviikkoina?

Suren tänäänkin sinua, jonka kohdalla en ehtinyt enkä ymmärtänyt pysähtyä.