Mielipiteet

Mielipide: Kuka kantaa köyhyysperimää? Yksinhuoltajaäidit ovat yliedustettuina toimeentulotuen hakijoina

Naisten osallistuminen työelämään on lisääntynyt merkittävästi. 1970-luvulla joka viides äiti oli kotiäiti. Kuva: Soile Toivonen
Naisten osallistuminen työelämään on lisääntynyt merkittävästi. 1970-luvulla joka viides äiti oli kotiäiti. Kuva: Soile Toivonen

Nimimerkki Kotirouvat harvinaisia kirjoitti (HäSa 10.6.), että Suomessa ei olisi ollut kotiäitikulttuuria. Kyllä on.

Omaa kotitalouttaan pääasiallisesti hoitava nainen on ollut normi aina siihen asti, kunnes Suomi kaupungistui pois agraarikulttuurista ja kunnes ammatti- ja korkeakoulutus ulotettiin koskemaan myös naisia.

Teollistuminen, kaupungit ja kauppalat toivat työläiskorttelit, pumpulitytöt, vaneritehtaan Eevat, hellahuoneissa asuvat kotiapulaiset ja niin edelleen.

Agraarissa yhteiskunnassa sinkkunainen saattoi työskennellä opettajattarena, käsityöläisenä tai piikana, kun taas se naimisissa oleva nainen työskenteli usein ilman ammattinimikettä miehensä rinnalla pellolla, navetassa ja puutarhassa, hoitaen lisäksi kotia, kehräten, kutoen sekä hoivaten lapsia ja isovanhempia.

Maanviljelijä, torppari, tilallinen, agronomi jne. oli mies ja multitaskaava vaimo oli usein ”emäntä” tai kaupungissa hän saattoi olla ammattilaismiehensä ”rouva” (lue: S-L Ranta: Naisten työt – Pitkiä päiviä, arkisia askareita, 2012).

Huomioitakoon sekin, että Suomessa nainen oli aviomiehensä holhouksen alaisuudessa vuoteen 1930 asti.

Vuosituhannen alut tilastot kertovat, kuinka naisten osallistuminen työelämään on lisääntynyt, kun taas miesten vähentynyt. Kotiäitien osuus 15–64-vuotiaista naisista oli tuolloin enää kuusi prosenttia. Vielä 1970-luvulla joka viides äiti oli kotiäiti.

Suomessa valtaosa miehistä ja naisista työskentelee aloilla, joissa oma sukupuoli on enemmistönä. Palvelualoja sekä julkisen sektorin naisvalta-aloja voidaan pitää eräänlaisina naisten kotona tehdyn työn jatkeina (Holli ym. 2002; Holli Luhtakallio ja Raevaara, 2007).

Voisikin kysyä, onko naisvaltaisen kunta-alan purkaminen ja työn tuotteistaminen yksityisiltä ostetuiksi palveluiksi parantanut nyt korkeasti koulutettujen naisten työn arvostusta?

Tai ovatko lapsiperheen sisäiset metatyöt ulottuneet koskemaan myös multitaskaaviksi muuttuvia miehiä, kun he eivät ole enää työelämässä niin edustettuina kuin ennen?

Puhuttaessa lapsiperheköyhyydestä, olisi tutkimuksellisesti hyvä selvittää, osaavatko julkisen sektorin päättäjät ja kuntapoliitikot tehdä päätöstensä vaikutusten arviointia eri sukupuolen edustajille eri ikävaiheessa.

Lapsiperheköyhyysohjelmia ei silloin tarvittaisi. Tutkitusti Suomessa yksinhuoltajaäidit ovat yliedustettuina toimeentulotuen hakijoina, ja puhuttaessa ”köyhyyden periytymisestä” onkin mielenkiintoista se, että köyhyys periytyisikin yksinhuoltajien kohdalla vain äidiltä, sillä isä-yksinhuoltajia on katoavan vähän.

Ja usein jo perheen sisällä naisen tulot ovat pienemmät, koska ne on sidottu äitiys- ja vanhempainvapailla lapseen, eli eivät ole naisen omia tuloja, ja miehet eivät pidä vanhempainvapaita edelleenkään suurissa määrin.

Päivän lehti

5.7.2020