fbpx
Mielipiteet

Mielipide: Liikennevalot vihreiksi - Hämeenlinnan liikennekulttuuri jaksaa viihdyttää, mutta myös hämmästyttää

Paasikiventie on yksi esimerkki pääväylästä, jossa autoilija joutuu pysähtymään liikennevaloissa vähintään kerran. Kuva: Juhani Salo

Muualta muuttaneena minua on jaksanut viihdyttää Hämeenlinnan liikennekulttuuri.

Esimerkkeinä ainutlaatuisista, mutta harmittomista käytännöistä mainittakoon moottoritiellä nopeuden pudottaminen 20-30 km/h alle nopeusrajoituksen kilometri ennen ramppia, jatkuva 20 km/h alinopeus kaupunkialueella ja pysähtyminen suojatien eteen odottamaan jalkakäytävällä kulkijaa, jonka suunnitelmista suojatien suhteen ei ole pienintäkään vinkkiä.

Vaarallisempi paikallinen tapa on punaisten liikennevalojen läpi ajaminen. Rituaalissa lähestytään risteystä varovasti kuin varautuen valojen vaihtumiseen ja valojen vaihtuessa livahdetaan vanhoilla vihreillä läpi. Samoista punaisista olen nähnyt vilahtavan peräkanaa jopa kolmekin autoa. Hurskasteluun ei kuitenkaan ole tarvetta, koska värisokeus on taudin oire.

Hämeenlinnan liikennevalojen ohjaustehtävä ei selkeästi ole huolehtia liikennevirtojen tehokkaasta yhteensovittamisesta, eikä liikenneturvallisuus tai ilmastonmuutoksen esto näemmä ole valojen nykyisen logiikan saavutettu hyöty.

Jos valojen toiminnalla havitellaan jotain salaovelaa p utinilaista piilokontrollia, vaikkapa pyrkimällä rajoittamaan kaupungin läpiajomääriä tai ajonopeuksia liikenteen tahallisella vaikeuttamisella, väitän keinoa sivuvaikutuksista piittaamattomaksi, jopa tuottamukselliseksi.

Ydinkeskustaan ei autoja haluta, eikä sinne ole enää juuri asiaakaan. Ohi sen sijaan on pakko säännöllisesti kulkea.

Keskustan kiertää Viipurintieltä kaksi läpiajoväylää, Paasikiventien reitti Turuntielle ja moottoritielle etelään sekä Lukiokadun kautta lähinnä pohjoisen suuntaan. Lukiokatu onnistuu seisahduttamaan läpikulkevan liikenteen ennen moottoritietä useammankin kerran ja tämä on toteutettu vain viisillä liikennevaloilla.

Samoin Viipurintien liikennevirta pysähtyy usein kaikissa valoissa. Varsin etevästi on luotu ruuhkaa työmatka-aikaan Hämeentien ja Paavo Cajanderin kadun valojen vastakkaisvaiheisella toiminnalla: kun toinen päästää, niin toinen estää.

Paasikiventien reitti on parempi, mutta siitäkään ei pääse läpi pysähtymättä.

Pitäisin kohtuullisena tavoitteena, että näitä reittejä pääsisi Idänpäästä moottoritielle ja eteläpuolelta myös Turuntielle, kumpaankin suuntaan, nopeusrajoitusten puitteissa vihreässä aallossa pysähtymättä, sujuvasti. Ja kaikki liikennevalot voisi hiljaiseen aikaan sammuttaa tai vilkuttaa keltaista, koska harvat liikkeellä olijat eivät valo-ohjausta autioilla kaduilla tarvitse; tätä on muuten ehdotettu useasti ennenkin.

Idänpäästä moottoritielle on kumpaakin reittiä matkaa 3,4 km ja teoriassa siitä voisi selviytyä kuudessa minuutissa. Nyt pitää työmatkalaisen varata matkaan ainakin vartti.

Suurin osa meistä haluaa käyttää aikansa muualla kuin Hämeenlinnan liikennevaloissa ja jotta henkilökohtainen ratkaisu edelliseen ei olisi punaisia päin ajaminen, voisivat liikennevalot yhtä hyvin palvella liikenteen sujuvuutta. Pendelöintikaupunki Hämeenlinnan työssäkäyvät autoilijat arvostaisivat sitä.

Kaupungin johto voisi myös trendikkäästi harkita pääasiallisten liikennevirtojen toistuvien pysäytysten, tyhjäkäynnin ja kiihdytysten lopettamista heti toimivana ratkaisuna toteuttaa kirjaamaansa tavoitetta pienentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä.

Petri Leskinen
Hämeenlinna

Menot