Mielipiteet

Mielipide: Lisää epätasa-arvoa työehtoneuvotteluissa?

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ja 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen saapumassa viime vuoden lokakuussa tiedotustilaisuuden Teollisuusliiton tiloissa Hakaniemessä. Silloinkin aiheena olivat lakot. Kuva: Joel Maisalmi
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto ja 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen saapumassa viime vuoden lokakuussa tiedotustilaisuuden Teollisuusliiton tiloissa Hakaniemessä. Silloinkin aiheena olivat lakot. Kuva: Joel Maisalmi

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni kertoo, ettei hallituksen tule puuttua neuvotteluihin. Pitää olla puolueeton osapuolten suhteen.

Sipilän hallitus symppasi yritysjärjestöjä ja työnantajajärjestö EK:ta. Se tehtiin kilpailukyvyn nimissä. Keskusta oli johtava hallituspuolue.

Hallituksessa ei ollut tahoa, joka olisi uhannut epäluottamuksella pääministeriä, kun ei oltu puolueettomia. Sitä paitsi kilpailukykyä ja työllisyyttä saattaa olla pakko hoitaa niin, että palkansaajapuoli ei siitä tykkää. Jos talous sakkaa, on pakko tehdä ikäviä asioita. Kilpailukyvyn suhteen ei voi olla puolueeton.

Naisten ja miesten palkkaerot

Hallitusohjelmassa luvataan edistää tasa-arvoa. Suurin ongelma on naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen palkkaero, duunari on palkkansa ansainnut, hoitajat ja hoivatyöntekijät myös, mutta suhteessa vähemmän.

Ei tässäkään asiassa voi olla puolueeton, jos tasa-arvolla tarkoitetaan muutakin kuin feministien sanahelinää. Suomalainen sopimusjärjestelmä tuottaa lisää epätasa-arvoa.

Sopimusjärjestelmä on huippukeskitetty, vaikka muuta puhutaan. EK halusi lopettaa keskitetyt sopimukset, loi tilalle vielä keskitetymmän. Jostain syystä puhutaan liittokohtaisesta sopimisesta.

Tarkoitus sopia yleisestä linjasta

Teollisuusduunareiden puheenjohtaja Riku Aalto ja sen vasurikaveri liiton toimistosta edustavat palkansaajia. Vasuritoimitsija valvoo, ettei Rikulta mene hermo.

Työnantajia edustaa teknologiateollisuuden Minna Helle. Tarkoitus on sopia valtakunnan yleisestä linjasta, jota muissa neuvotteluissa ei saa ylittää.

Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala on ilmoittanut, että häneltä on turha tulla vinkumaan isompia palkankorotuksia. Pienemmistä korotuksista voi vapaasti sopia.

Kaksi teollisuusduunaria ja kaksi uranaista päättävät suomalaisten ostovoiman noususta tai laskusta – ja myös tasa-arvosta.

Malli merkitsee, että Rikun ja Minnan sopima korotus tulee myös hoitajille. Teollisuudessa tulee palkkaliukumaa 0,5–1 prosenttia vuodessa, päälle sovitun korotuksen.

Duunarin korotus ja hoitajan

Duunarin korotus on ehkä 2,5 prosenttia, hoitajan 1,5 prosenttia kun liukumaa ei tule. Hallituskauden aikana epätasa-arvo lisääntyy neljällä prosenttiyksiköllä, jos hallitus on puolueeton.

Sovittelija ja hallitus ajavat hoitajajärjestöt lakkoon, sen sijaan, että etsittäisiin sopua ja edistettäisiin tasa-arvoa.

Maakunnissa on rakennettu sairaaloita tai rakennetaan niitä muutamalla miljardilla. Ei sitä ole kritisoitu kalliiksi niin kuin hoitajien mahdollisia palkankorotuksia.

Hienot seinät ja huonot palkat

Hienot seinät ja huonot palkat ja tinkiminen hoidon tasosta on huonoin mahdollinen yhdistelmä asiakkaankin kannalta. Luulenpa, että moni kuntalainen ajattelee samoin.

On ammattiyhdistysliikkeenkin syytä katsoa peiliin. Palkkauksen perusrakenneongelma on vuosikymmeniä vanha. Joskus oli naispalkkaeriä ja tasa-arvoeriä. Ei ole enää.

Akavalaiset vastustavat, että ei-akateemisten naisten palkkoja lähennetään akateemisten naisten palkkoihin. Duunarit ajattelevat, että siisti sisätyö ja hyvät edut ovat osa palkkaa.

Kiky-sopimuskin toteutui ensisijaisesti naisten aloilla. Työnantajat höperöivät paikallisella sopimisella, ja tarkoittavat, että jos tingitään vähimmäispalkoista, niin joillekin voidaan maksaa enemmän!

Päivän lehti

29.1.2020