Mielipiteet

Mielipide: Maakunta tarvitsee oman ammattiteatterin

Hämeenlinnan kaupunginteatterin päänäyttämön rakennustyöt olivat käynnissä kesäkuussa vuonna 2009. Kuva: TA terho aalto
Hämeenlinnan kaupunginteatterin päänäyttämön rakennustyöt olivat käynnissä kesäkuussa vuonna 2009. Kuva: TA terho aalto

Syvä huoli Hämeenlinnan oman teatterin tulevaisuudesta kalvaa monien teatterissa kävijöiden mieltä. Viimeaikaiset toimet ja julkitulleet esitykset eivät ole olleet tilannetta korjaamassa – oikeastaan päinvastoin.

Teatterin hallituksen käsienpesu ja vastuun sälyttäminen jatkosta tulevalle muutosjohtajalle hakee vertaistaan. Mistähän mahtaa löytyä sellainen ihmeiden tekijä?

Hämeenlinnan teatteri ja Hämeenlinnan teatterikerho ovat taivaltaneet yhteistä Thalian polkua liki 70 vuotta. Kerho perustettiin teatterin näyttämöllä marraskuussa 1951.

 

Alusta alkaen kerhon tarkoitukseksi on kirjattu teatteritaiteen laajentaminen ja syventäminen Hämeenlinnassa ja sen ympäristössä sekä toimiminen yhdyssiteenä teatterin ja yleisön välillä. Myös teatterin taloudellinen ja käytännöllinen tukeminen on ollut kerholle tärkeää.

Sangen varhain keskeiseksi tavoitteeksi nousi uuden teatteritalon saaminen kaupunkiin. Tämä viimeinen tavoite toteutui vuonna 2010.

Nyt teatterin hallituksessa haettu toimintamalli ei anna hyvää kuvaa haasteen ja ongelmien perinpohjaisesta selvittämisestä.

Palkataan lähinnä taloutta seurannut Matti Apunen tämän “Säästö-näytelmän” ohjaajaksi. Muutamalla puhelinsoitolla Apunen saa kasaan yhdeksän eri vaihtoehtoa. Niistä ei käydä lainkaan keskustelua.

 

Teatterin hallitus valitsee toteutettavaksi tuotantotalo-mallin, mikä tarkoittaisi lähes kaiken ulkoistamista. Malli nojaa voimakkaasti vierailuesityksiin, mikä tarkoittaisi oman henkilökunnan vähentymistä entisestään.

Tosiasia kuitenkin on, että säästäminen väkeä vähentämällä vähentää valtionapua ja noidankehä on valmis. Minusta Heikki Paavilainen vertasi hyvin tilannetta Rinkelinmäkeen, missä pelaisivat vain muiden kaupunkien joukkueet. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Yli 60 vuotta Hämeenlinnan teatterin katsomoissa istuneena tunnustaudun intohimoiseksi teatterimme ystäväksi. Välillä on ollut nousuja ja laskuja, mutta aina niistä on selvitty.

 

Nyt valittu tie on tuhon tie, mikä tarkoittaisi oman teatterin menettämistä. Ei kai meillä sellaiseen ole varaa. Monissa visioissaan Hämeenlinna on halunnut olla tunnettu kulttuurikaupunki, joka arvostaa paikallisuutta. Miten se näkyy näissä ratkaisuissa?

Hämeenlinnan teatteri on todennäköisesti painitermiä käyttäen pahimmassa sillassa, mitä se on koko lähes 120-vuotisen historiansa aikana ollut.

Toivottavasti päätöksien tekijät pystyvät teatterin inhimilliset, toiminnalliset ja taloudelliset ongelmat selättämään, jotta sen toiminta voisi jatkua meitä suuria kävijämääriä tyydyttävällä tavalla.

 

Lue Kaupunkiuutisten mielipide: Hämeenlinnan teatteri jatkaa tulevaisuudessakin

 

Teatterin tulevaisuus huolestuttaa

Aktiivisena teatterissa kävijänä olen todella huolestunut Hämeenlinnan teatterin tulevaisuudesta. Hämeen Sanomien (14.8.) juttu nosti oivallisesti esiin sen kummallisen tavan, jolla teatterin asioita hoidetaan.

Lue analyysi tästä: Hämeenlinna ei sitoudu kulttuuriinsa – esitykset tehdään hissun kissun, ei-asiantuntevin voimin

 

Ei ole aivan pikku juttu, onko kaupungissa teatteri vai ei. Kyllä kulttuurijohtajankin olisi pitänyt olla hereillä, etteivät pelkästään talousihmiset ja teatteria rajallisesti ymmärtävät maallikot (luottamushenkilöt) saa näin vapaasti mellastaa tärkeän asian kanssa.

Vaikka en olekaan innostunut kaikista teatterin esityksistä, olen pitänyt suuresti siitä tavasta, jolla Kirsi-Kaija Sinisalo on tuonut teatterin lähelle kaupunkilasta persoonallisella tavallaan.

Varmasti jokainen tietää, että kaupungissa on vireä teatteri.

 

Yhteistyötä on tehty muiden teattereiden ja kaupungin muiden toimijoiden kanssa, on ollut ulkopuolisia esityksiä jne. Talousongelmista olemme tienneet, mutta emme “tyhjäkäynnistä”.

Eniten ärsyttää se, että kaikille yhteistä asiaa hoidetaan salaa suljettujen ovien takana. Hallituksen toimintatapa ei ole tästä ajasta.

Kahvi meni väärään kurkkuun, kun luin uutisen, että Matti Apunen, lähinnä talouden tuntijana esiintynyt, oli valittu laatimaan teatterin kehityssuunnitelmaa.

Eiköhän olisi kannattanut kysyä jotain toista henkilöä, Suomessa on pilvin pimein teatteria tuntevia ihmisiä.

 

Nyt on sitten tulossa Hämeenlinnan malli, josta ei paljon vielä tiedetä.

Alustavien tietojen mukaan jatkossa on teatterin omia esityksiä ja ostettuja esityksiä, muutosjohtaja (talouspäällikkö) ja taiteellinen johtaja. Jos teatterin omat esitykset jatkuvat, niin mikä tässä muuttuu?

Sydämestäni toivon, että kaupungin luottamushenkilöt ja virkakunta eivät sössisi tätä asiaa. Vanhat ennusmerkit eivät lupaa hyvää.

Kaupunki ilman teatteria ei voi sanoa itseään kulttuurikaupungiksi. Lopettamalla teatterinsa, Hämeenlinna lyö taas yhden naulan näivettyvän kaupungin arkkuun.

Jouko Hyvärinen
Hämeenlinna