fbpx
Mielipiteet

Mielipide: Meidän aikanamme vedenpaisumus – Jokaisen on pienennettävä hiilijalanjälkeään

Collinsin jäätikkö on sulamassa lähellä Uruguayille kuuluvaa Artigas-tutkimusasemaa Etelämantereella vallinneen poikkeuksellisen lämpimän kesäsään takia. Kuva on otettu 17. tammikuuta. Kuva: epa08246758
Collinsin jäätikkö on sulamassa lähellä Uruguayille kuuluvaa Artigas-tutkimusasemaa Etelämantereella vallinneen poikkeuksellisen lämpimän kesäsään takia. Kuva on otettu 17. tammikuuta. Kuva: epa08246758

Kansanedustaja Kalle Jokinen (kok.) nosti mielipidepalstalla (HäSa 28.2.) tapetille ilmastonmuutoksen kirjoituksellaan “Tulossa on ilmastoraippaa”.

Seuraavana päivänä (29.2.), Yle Teema esitti ohjelman “Ilmastoparadoksi”, jossa esitettiin viisi estettä, jotka ihmisaivot ovat rakentaneet suojellakseen meitä ilmastonmuutokselta: maantieteellinen etäisyys, turtuminen tuomiopäivän tarinoihin, vastareaktio, joka syntyy siitä että tottumuksemme näyttäytyykin ilmaston kannalta haitalliselta, kieltäminen ja valtion elämään puuttumisen (joka lisääntyy, kun halutaan kansallisella tasolla torjua ilmastonmuutosta) vastustaminen.

Suojautumismekanismit löytyvät

Ensimmäistä estettä lukuun ottamatta kaikki suojautumismekanismit löytyvät Jokisen kirjoituksesta.

Jokinen kuuluu joukkoon, jonka mielestä ilmastonmuutoksesta selvitään kivalla pikku puuhailulla: “Muutos on mahdollinen ilman kohtuuttomia elämäntapamuutoksia tai kustannusten nousua.”

Jokinen kritisoi voimakkaasti suunnitelmia, joissa fossiilisia polttoaineita käyttävän autoilun kustannuksia nostettaisiin ja tarjoaa vaihtoehtona asuntojen lämmityksen päästöjen vähentämistä.

Syyksi hän tarjoaa sitä, että henkilöautoliikenne on syyllinen vain 9 prosenttiin päästöistä ja tarjoaa ratkaisuksi asumisen päästöjen pienentämistä.

On totta, että rakennusten lämmitys vastaa noin 30 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä, mutta öljylämmitteiset kiinteistöt muodostavat vain noin kaksi prosenttia Suomen energiankulutuksesta. Liki 200 000 öljylämmitteisen kiinteistön remontointi esimerkiksi maalämmölle olisi noin 4 miljardin euron investointi.

Tulonsiirto maalämpöyhtiöille

Hanke maksaisi itsensä noin 15 vuodessa. Nykyisessä tilanteessa, jossa etenkin syrjäseuduilla sijaitsevat omakotitalot ensin menettävät arvonsa ja sitten autioituvat, lienee tällaisten kiinteistöjen tyhjilleen jättö tehokkaampi toimenpide kuin muutaman miljardin tulonsiirto maalämpöyhtiöille.

Kuitenkin kaikki yllä puhuttu on oikeastaan vain silmänlumetta, joilla ei oikeasti puututa ilmastonmuutokseen vaan saadaan rauhoitettua omatunto näennäistoimilla. Siksi juupas–eipäs -väittely edellä olevista asioista on turhaa.

Kärkimaa – mutta väärässä päässä

Suomi on monella alalla maailman kärkimaita, niin luonnonvarojen käyttöä mittaavassa ekologisessa jalanjäljessäkin – mutta valitettavasti vain väärässä päässä!

Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen kuluttamien resurssien tuottamiseen ja syntyneiden jätteiden käsittelyyn.

Suomen ekologinen jalanjälki on 7,6 hehtaaria asukasta kohti, joka on kolmanneksi korkein Arabiemiraattien ja Yhdysvaltojen jälkeen ja paljon suurempi kuin maapallon tuottava maa-ala, joka on 1,8 ha/asukas.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Kiinan, joka aina vedetään esille ilmastonmuutoskeskustelussa (“ei meidän toimet mitään auta, kun Kiina saastuttaa niin mahdottomasti”), ekologinen jalanjälki on alle mainitun 1,8 ha/asukas biokapasiteetin.

Toimet eivät onnistu söpöilyllä

Ekologista jalanjälkeä tulisi siis pienentää noin 75 prosenttia nykyisestä. Esimerkiksi niin, että Suomessa asuvien määrä laskisi noin 1,4 miljoonaan tai nyt 100 neliön asunnossa asuva perhe muuttaisi 25 neliön kotiin – ja vähentäisi muuta kulutusta samassa suhteessa. Eivät kyllä ole millään söpöilyllä tällaiset toimet mahdollisia.

Emme saavuta säästöä jonkin mystisen yksittäisen energiasyöpön eliminoimisella, vaan jokaisen on pienennettävä omaa hiilijalanjälkeään kaikessa missä voi. Jokisen mainitsemien henkilöautoliikenteen yhdeksän prosentin päästöjen radikaali pienentäminen alkaakin näyttää hyvältä alulta.

Toki voimme olla katsomatta totuutta silmiin ja elää kuin ennenkin. Maailma tulee tulevaisuudesta jollain tavalla selviytymään, vaikka ihmiskunta tuhoutuisikin.

Voimme olla huolettomia ja onnellisia vedenpaisumukseen saakka. Itse ottaisin mieluummin sitä ilmastoraippaa tänään kuin jättäisin lapsillemme valittavaksi vain Harmagedonin.

Menot