Mielipiteet

Mielipide: Mennäänkö luontoon vai naapurin omistamaan metsään?

Tässä raivataan vanhalle ja suojellulle kynäjalavalle lisää elintilaa Hattulan Retulansaaressa elokuussa vuonna 2012. Kuva: Terho Aalto
Tässä raivataan vanhalle ja suojellulle kynäjalavalle lisää elintilaa Hattulan Retulansaaressa elokuussa vuonna 2012. Kuva: Terho Aalto

Korona on antanut aikaa harrastaa omaehtoista mielenterveyskuntoilua. Kun olen harhaillut lapsuuden leikkikaverini omistamassa metsässä, on moni asia alkanut askarruttaa.

Vaikka meillä on ikimuistoiset metsänomistajien suosiollisesti sallimat jokamiehen oikeudet, ei luontoon kuitenkaan pitäisi mennä ”kuin talliin”. Totta kai ymmärrän, että metsä on monelle tärkeä paikka ja se tuntuu niin omaltakin. Ei minuakaan paina se, että ei se omaa ole.

Tulevaisuuden hiilensitojia

Pieniä tulevaisuuden hiilensitojia vilisee tiuhaan ja niiden tallaamista on varottava. Ihmettelin keskellä laajaa, kepunvihreää taimikkoaukeaa törröttäviä pökkelöpuita.

Yhtä erehdyin tönäisemään sillä seurauksella, että latvasta putosi metrin pätkä, onneksi täpärästi ohi.

Yleensä metsä oli puhdasta, mutta siellä sun täällä lojui arviolta yli 50 vuotta sitten kaatuneita, sammaloituneita runkovanhuksia.

Eläinten ruokintapaikkoja ei saa häiritä eikä alkukesän lintujen pesimäpuuhia. Linnunpöntöt ymmärsin myös jättää rauhaan. Sen tunnustan, että omavaltaisen tulen tein kerran, kun löysin hiukan tervasta. Roskat toin repussani pois, enkä yksinäni viitsinyt metelöidä.

Omistajat hoitavat kuin lastaan

Monet metsänomistajat hoitavat metsäänsä ”kuin lastaan”.

Metsässä tuntuu olevan monenlaista huomioon otettavaa. Ehkä olisi fiksua ensin pirauttaa metsänomistajalle ja kysyä, onko jotain erityistä huomioitavaa, kun toisen omaisuudesta on kyse.

Tuo ”luontoon menemisen” asenne kuulostaa korvissani siltä, kuin metsä ei olisi kenenkään omaisuutta. Sinne saadaan noin vain kysymättä ja kiittämättä mennä ja sinne voidaan cityvihreissä kabineteissa piirtää suojelualueita.

Kyse on kumminkin yksityisten ihmisten tulonlähteestä, toimeentulosta ja usein elämäntavasta.

Lehdessä kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan metsurit tuntevat kasvavaa ahdistusta siitä, että heitä syyllistetään puunkaadosta.

Vihreän kullan kaivajista lähes rikollisia

Vihreän kullan kaivajista on tullut lähes rikollisia. Kaupungin metsät ovat oma lukunsa. Minun puolestani siellä saadaan melskata miten vain, jos niin päätämme.

”Toiset pelkää kuolemaa niin, ettei eletyksi saa”. Niin lauloi Hector. Asiantuntijat ovat sanoneet, että olemme alkaneet pelätä koronaa jo niin paljon, että emme uskalla elää. Koronan varjossa myös maaseudulla tulisi voida elää syyllisyyttä tuntematta, kaikkien ammattien harjoittajien.

Päivän lehti

26.11.2020

Fingerpori

comic