Mielipiteet

Mielipide: Missä on opettajien halu puolustaa tonttiaan? – Kaupungin ratkaisuihin tarvitaan pedagogista järkeä

Koulutyön perusvälineitä. Kuva: Riku Hasari
Koulutyön perusvälineitä. Kuva: Riku Hasari

Yksi kunnan keskeisimmistä tehtävistä on koulutuksen järjestämiseen. Siksi hieman hämmästyin käytyäni ehdokaslistat läpi, miten harva opetusalan ammattilaisista on lähtenyt ehdolle vaaleihin. Missä on ammattikuntamme halu puolustaa omaa tonttiaan? Sivistyslautakunnassa ei istunut kuluvalla vaalikaudella yhtään koulutusalan asiantuntijaa.

Tähän täytyy tulla muutos. Tulevan valtuustokauden todellisuutta tulee olemaan talouden sopeuttaminen eli menojen karsiminen.

Päätöksentekoon koulutusmenoja koskevaa ymmärrystä

Kaupunkimme lapset, nuoret ja opetusalan työntekijät ansaitsevat päätöksentekoon ymmärrystä siitä, millaisissa asioissa koulutusmenojen osalta voidaan tinkiä. Lisäksi tarvitaan ymmärrystä, mihin on syytä panostaa, jotta lasten ja nuorten hyvinvointi ja kaupunkilaisten tyytyväisyys kotikuntaan säilyvät.

Olen valmis tekemään töitä sen eteen, että kaupunkimme verotulot kohdennettaisiin sinne, mistä niistä on eniten hyötyä. Ymmärrän myös sen, ettei kaikkeen ole rahaa. Tästä syystä esimerkiksi sivistyslautakunnan hiljattain tekemän selvityksen mukainen koulumatkatuki eroperheiden lapsille molemmista kodeista olisi huono valinta.

On panostettava itse opetukseen

Rahat pitää kohdentaa opetuksen sisältöihin. Se näkyy perheille niin lapsen koulumenestyksessä kuin viihtyvyydessäkin. Itse opetukseen panostaminen tukee myös opetusalan ammattilaisten motivaatiota ja työssä viihtymistä.

Pedagogista järkeä tarvitaan siihen, että opetuksen resursseista puhuttaessa nostetaan keskiöön esimerkiksi tuntikehys, avustajien määrä sekä pienryhmien saaminen jokaiseen kouluun. Hämeenlinnassa on käytössä minimitunnit. Tämä ei vastaa minun käsitystäni lapsiystävällisestä kunnasta.

Niin ikään laajemman tuntikehyksen tarjoava kunta on opettajille houkuttelevampi työnantaja – kas kun kattavampi tuntitarjonta näkyy myös suoraan palkkapussissa.

Tuntikehyksen kautta tulevat myös jakotunnit, jotka ovat keskeisessä roolissa ryhmäkokojen pienentämisessä. Kun alkuopetuksen yli kahdenkymmenen oppilaan ryhmä jaetaan esimerkiksi viitenä tuntina viikossa puoliksi, oppimista voidaan tukea juuri oikealla tavalla.

Tarvittuja lisäkäsiä oppimisen tukemiseen

Valtion myöntämien koronatukien myötä monessa koulussa on oltu ilahtuneita konkreettisista lisäkäsistä. Kokopäiväistä työaikaa tekeviä avustajia on voitu palkata ja kiertävät erityisopettajat ovat saaneet pysyvän työpisteen. Tämäkin on suoraa tukea lapsen ja nuoren koulunkäyntiin. Kun vieressä on aikaa olla, opettaa ja ohjata, oppimista tapahtuu.

On arvovalinta, mihin rajalliset veroeurot sijoitetaan. Koulutus on yksi kunnan keskeisimmistä tehtävistä. Säästöjä on kyllä löydettävissä muualta. Haluaako kaupunki sijoittaa koulutukseen myös koronatukien loppumisen jälkeen yhteisiä varojamme? Minä ainakin haluan.