Mielipiteet

Mielipide: Mitä on "uusi normaali" elämä hoivakodeissa – Asukkaat maksavat sydämissään kovan hinnan

Näkymä forssalaisen hoivakodin ikkunasta vuoden 2012 helmikuulta. Kuva: Seppo Pessinen
Näkymä forssalaisen hoivakodin ikkunasta vuoden 2012 helmikuulta. Kuva: Seppo Pessinen

Korona-aika on tuonut paljon uusia käytäntöjä hoivakoteihin, sen myötä myös meille omaisille ja sukulaisille, jotka vierailemme läheisemme luona. Hämeenlinnan kaupungin vierailuohjeen mukaan hoivakodeissa vierailtaisiin enimmillään kerran viikossa, 1–2 vierailijaa, puoli tuntia kerrallaan.

Äitini hoivakotiin on tehty erillinen tapaamispaikka ja suosituksena on, että läheisten asuntoihin ei enää mentäisi.

Äitini on muistisairas ja mielestäni hänen kotinsa tarvitsee omaistenkin huolenpitoa asioissa, mitä hoitajat eivät ehdi tehdä; tavaroita on hukassa, vaatteet eivät ole tutuilla paikoillaan ja voi löytyä ”yllätyksiä” oudoista paikoista.

Etenevä sairaus muuttuu jatkuvasti ja omaiset olemme läheistemme parhaita asiantuntijoita.

Rajoituksia ei pitäisi enää kiristää

Kukaan ei tiedä ”uuden normaalin” kestosta. Enempää ei enää pitäisi kiristää tai tehdä uusia rajoituksia vierailuille.

Tällä hetkellä kaikista vierailuista, tapaamisista ja ulkoilutuksista on sovittava henkilökunnan kanssa erikseen. Omaiset vastaavat myös läheistensä asuntojen suursiivouksista, joihin tulee varata oma aikansa, kuten ikkunoiden pesut.

Mielestäni on ristiriitaista, että voisin hakea äitini hoivakodista ja viedä hänet esimerkiksi kauppaan tai kahvilaan. Hoivakoti ei tätä suosittele, mutta ei pysty estämäänkään.

Tuttu ympäristö on äidilleni tärkeä

En minäkään halua viedä äitiäni pois hänen tutusta elinympäristöstään, se saattaisi sekoittaa häntä entistä enemmän sekä altistaa koronalle.

Mieluummin viettäisin enemmän aikaa äidin omassa kodissa, turvallisessa ympäristössä, jonka hän tuntee. Jos asuntoihin ei saisi mennä, mikä on oikea taho päättämään, etten saa vierailla äidin omassa kodissa? Muistisairaan elämänpiiri kapenee jatkuvasti, muistot ovat menneessä ja opitut taidot rapistuvat.

Ei enää yhteistä suihkutteluhetkeä

Hoivakodissa asukkaat pääsevät kerran viikossa suihkuun. Enää en saa omatoimisesti suihkuttaa äitiäni viikonloppuisin mahdollisen tartunnan takia. Jos toimin samalla tavalla kuin henkilökuntakin, niin miksi en tätä saa tehdä?

Miksi minä omaisena olen eriarvoisessa asemassa äitiäni kohtaan verrattuna hoitohenkilökuntaan? En ole mielestäni yhtään sen herkempi saamaan koronaa kuin hekään.

Mennessäni vierailulle huolehdin yhtä hyvin annetuista säädöksistä ja ohjeista kuin henkilökuntakin.

Perusteita en tällaiseen käsitä, liioitellaanko rajoitusten ja säädösten kanssa?

Tämä ”ylimääräinen” suihkutus on ollut meidän yhteinen kauneushetki ja kohokohta. Eikö omaisen tekemä suihkutus olisi kaikkien etu: minulla on oma hetki äidin kanssa, äidille tulee virkistynyt olo ja henkilökunta saa vapaata äidin iltapesuista siltä päivältä.

Tunnen surua hoivakotien asukkaiden puolesta

Tästä tilanteesta tunnen ahdistusta ja surua hoivakotien asukkaiden puolesta.

Hetket äitini kanssa hänen omassa kodissaan ovat rakkauden ja välittämisen ele tyttäreltä äidille. Äitini ei enää pysty keskustelemaan videopuhelun merkeissä, vaan häntä pitää saada mennä tapaamaan kasvotusten.

Katselemme äidin kanssa vanhoja valokuvia ja muistelemme poisnukkunutta aviomiestä ja isää. Lisäksi käymme tapaamassa äitiämme ikkunan takana ja ulkoilutamme häntä. Silloin hän usein kyselee, miksi emme voisi tulla sisälle ja vaikka keittää kahvit.

Ymmärrän koronan vaikutukset ja ajan vakavuuden, enkä tietenkään halua, että korona leviää hoivakoteihin.

Asukkaat ja omaiset maksavat kovaa hintaa

Rajoitusten ja ohjeiden seurauksena hoivakotien asukkaat ja omaiset maksavat sydämissään kovan hinnan.

Vierailujen suunnitteluun pitääkin ottaa omaiset mukaan, sillä omaisten tarpeet tavata läheisiään ovat erilaisia. Tällöin varmasti löydämme yhteisen näkemyksen toteuttaa vierailuja kaikkia tyydyttävällä tavalla.

Me välittävät omaiset haluamme pitää huolta rakkaimmistamme heidän omissa kodeissaan. Tuomme turvallisuutta ja jatkuvuutta mitä minunkin äitini tarvitsee. Elinpäiviemme määrää ei kukaan tiedä, elämä on tässä ja nyt.

Päivän lehti

24.11.2020

Fingerpori

comic