Mielipiteet

Mielipide: Molemmilla metsänkasvatustavoilla on paikkansa

Vaihteleva latvusrakenne mahdollistaa metsän kasvatuksen eri-ikäisrakenteisena. Metsänhoitoyhdistys ei tee valintoja oikeasta metsänhoitotavasta metsäomistajan puolesta, vaan antaa tietoa päätöksenteon tueksi. Kuva: Sauli Valkonen / Luke
Vaihteleva latvusrakenne mahdollistaa metsän kasvatuksen eri-ikäisrakenteisena. Metsänhoitoyhdistys ei tee valintoja oikeasta metsänhoitotavasta metsäomistajan puolesta, vaan antaa tietoa päätöksenteon tueksi. Kuva: Sauli Valkonen / Luke

Harri Heinonen Riihimäeltä kirjoitti (HäSa 20.4.) aiheesta, pitäisikö metsää kasvattaa eri-ikäisrakenteisena vai perinteisesti tasaikäisenä.

Eri-ikäisrakenteisessa metsän kasvatuksessa eli jatkuvassa kasvatuksessa tavoitellaan peitteellisyyttä ja vältetään avohakkuita. Isoja puita on vähän ja pienpuustoa paljon, sijainti on ryhmittäinen.

Hakkuissa poistetaan isoimpia ja heikoimpia puita poimimalla tai tehdään pienaukkoja (Ø 30-60 m). Näin vapautetaan kasvutilaa pienpuustolle ja edistetään taimien luontaista syntymistä.

Etelä-Suomessa kuusi- ja koivuvaltaiset metsät soveltuvat poimintahakkuisiin parhaiten. Puuston tulee olla hyväkuntoista ja -laatuista. Hoitamattomat metsät ja kohteet, joissa pienpuustoa ei esiinny, soveltuvat huonosti.

Metsän luontaisen uudistumisen onnistuminen on tärkeää.

Kuusi varjopuulajina menestyy isomman puuston alla hyvin. Mänty ja lehtipuut tarvitsevat valopuulajeina isompia aukkoja uudistuakseen muokkaamattomaan maahaan.

Rehevillä mailla heinittyminen ja vesakoituminen haittaavat taimettumista.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksien mukaan kolmannes kohteista uudistuu hyväksyttävästi.

Puustoa hakataan säännöllisesti 10–20 vuoden välein. Jos hakkuuväli pitenee, metsästä tulee liian tiheä.

Harvennukset toteutetaan voimakkaina, jotta kasvutilaa vapautuu riittävästi. Kaikkien pienpuiden kasvu ei kuitenkaan elvy. Syinä ovat perintötekijät tai kasvukyky.

Juurikäävän esiintymisalueille menetelmä ei sovellu, koska tyvilaho leviää terveisiin puihin.

Poiminta- ja pienaukkohakkuissa on tavanomaista suuremmat korjuuvaurioriskit.

Mitä pienempi hakkuukertymä ja mitä useampia puutavaralajeja, sitä vähemmän kohde kiinnostaa puunostajia. Myös hinta laskee korjuukustannuksien noustessa.

Jos puusto kasvaa kapeina kuvioina tai aukkojen reunavyöhykettä on paljon, myrskytuhoriski kasvaa.

Hirville maistuvat valopuiden taimet kasvatustavasta riippumatta. Piilee myös riski, että puuston kasvukyky ja laatuominaisuudet heikkenevät, mitä useamman puusukupolven yli puustoa kasvatetaan eri-ikäisrakenteisena.

Metsänjalostuksessa vain parhaat yksilöt jatkavat sukua. Ominaisuudet siirtyvät taimi- ja siementuotannon kautta viljeltyyn metsään. Tämä selittää korkean puuntuotannon tason Suomessa.

Tieteellisiä pitkän ajan tutkimustuloksia eri-ikäisrakenteisesta metsän kasvatuksesta ei vielä ole.

Siksi ei pystytä tekemään luotettavia useamman puusukupolven päähän ulottuvia johtopäätöksiä menetelmän vaikutuksista puuston kasvuun ja kehitykseen.

Menetelmässä luotetaan metsän luontaiseen uudistumiseen ilman maanmuokkausta ja siihen, ettei taimikoita tarvitse raivata. Jos epäonnistutaan, taloudellinen kannattavuus laskee jyrkästi kuten riskisijoituksessa.

Eri kasvatustapoja voi toteuttaa rinnakkain.

Jos ensisijaisena tavoitteena on säilyttää puuston peitteellisyys, metsänomistaja voi tinkiä paljon taloudellisesta tuotosta.

Jos tavoitellaan maltillista varmaa korkotuottoa, valinta kääntyy tasaikäiseen metsänkasvatukseen tai molempien kasvatustapojen yhdistelmään.

Metsänhoitoyhdistys ei tee valintoja metsäomistajan puolesta, vaan antaa tietoa päätöksenteon tueksi. Myös metsänhoitoyhdistys toteuttaa eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta kohteilla, joille menetelmä soveltuu.

Eija Vallius

johtaja

Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme