Mielipiteet

Mielipide: Olemme ylpeitä teistä Fredi, Vexi, Irwin ja – mestareiden mestari Sibelius

Matti Siitonen eli Fredi esiintymässä Vexi Salmen syntymäpäiväkonsertissa Irwin-festivaaleilla Hämeenlinnan jäähallissa 27.7.2002. Kuva: Terho Aalto = TA
Matti Siitonen eli Fredi esiintymässä Vexi Salmen syntymäpäiväkonsertissa Irwin-festivaaleilla Hämeenlinnan jäähallissa 27.7.2002. Kuva: Terho Aalto = TA

Näinä aikoina on Suomen musiikkimaailmasta poistunut eräitä mestareita, joita Hämeenlinna – kulttuurikaupungiksi mainostettu – pitää ominaan.

Edellisen vuoden lopulla elämän kirjansa loppuluvun kirjoitti Vexi Salmi. Hänen erityinen ”kaksosveljensä” Antti Hammarberg oli siirtynyt tuonpuoleiseen jo aikaisemmin.

Nyt, kevään hiirenkorvien aikaan, hiljaa, eleettömästi, silmänsä sulki Matti Siitonen, Fredinä tunnettu. Ei Hammarbergin Anttiakaan Anttina tunnettu, kansa puhui Irwinistä.

Kaikki tässä mainitut olivat elämänsä alkupuolella hämeenlinnalaisia koulupoikia. Karismaattinen tiilitalo, Lyseo –”Lyseekartano” – oli startin ja varhaisen musisoinnin paikka.

Sibelius oli mestareiden mestari

Tiilitalon ovenpielessä on kaksi maineikasta muistolaattaa. Toinen laatta kertoo koulun oppilaaksi Jean Sibeliuksen. Oikean mestareiden mestarin.

Onkohan siinä talossa edelleen ylväästi nähtävänä jotakin taikuutta? Useat oppilaat ovat olleet kiinnostuneempia musiikin nuoteista kuin matemaattisista kaavoista tai muista koukeroista.

Toki samassa koulussa on opiskellut muitakin kulttuuripersoonia, kynän käyttäjiä ja suulla selvittäjiä. Suuri osa heistä on jo lähtenyt, melkoinen osa elää vielä – ja melkoinen osa on vasta tulossa ihmisten tietoon ja kansakunnan kaapin päällekin.

Tekijöiden joukko ohjautui Helsinkiin

Kun Hämeenlinna sijaitsee junaradan varressa (sekin historiallista, tännehän ne junat aluksi Suomessa pääpaikoista tulivat), junalla ja nykyään jo komeaa moottoritietä pitkin kulttuurin tekijöiden kulku on ohjautunut Helsinkiin.

Helsingissä ja sen kupeessa Järvenpäässä Sibeliuksen Janne sävelsi muistellen muun muassa ja aivan erityisesti Aulangonjärven Lusikkaniemeä.

Helsingin musiikkipajoissa muutkin tässä mainitut loivat loitsujaan ja treenattuaan antoivat – usein toistaan hämeenlinnalaisina tukien – suomalaisille luvan ja kyvyn vahvistuvaan kansalliseen identiteettiin.

Me, joille on suotu vain kuuntelijan osa

Meille, joille on suotu musiikissa vain kuuntelijan osa, nämä osaavat musiikin huiput ovat pysyviä ylpeyden aiheita. Kerromme Hämeen pääkaupungissa, miten missä ja milloin näitä tekijöitä olemme tavanneet.

Mestarilliset musiikintekijät ovat fyysisesti poistuneet, mutta sävelissä ja muistoissa he pysyvät täällä ainaisesti. Heillä, jokaisella, on Hämeenlinnassa kotipaikkaoikeus.

Menot