Mielipiteet

Mielipide: Ollako laiha vai onnellinen? – Ilman taistelua et parannu syömishäiriöstä

Tyypilliset tyttöjen lelut, kuten Bratz- ja Barbie-nuket ovat langanlaihoja. Kuva: Tapio Tuomela
Tyypilliset tyttöjen lelut, kuten Bratz- ja Barbie-nuket ovat langanlaihoja. Kuva: Tapio Tuomela

Sairastuin anoreksiaan, koska luulin olevani lihava.

Nuorten keskuudessa kiertää paljon itsensä vertailua toisiinsa ja usea on epävarma itsensä suhteen. Kenellä ovat isoimmat rinnat ja kuka ei halua niiden ikinä kasvavan.

Toiset tuntevat itsensä lihaviksi, toiset taas ovat tyytyväisiä – tosin sellaisia ihmisiä löytyy yleensä vain harvoin.

 

Ulkonäköpaineet eivät ole asia, jota kenenkään tulisi hävetä, sillä suurin osa ihmisistä kokee niitä joskus, toiset vain suuremmassa mittakaavassa.

Mediassa usein ”hehkutetaan” laihuutta. Mallit ovat langanlaihoja, vertailtavissa anorektikoihin, ei lihasta luiden ympärillä.

Otsikoissa pyörii erilaisia laihdutusvinkkejä, kauneusleikkauksissa käyneiden kuvia sekä muuta aivan älytöntä.

 

Onhan se totta, että laihduttaminen on sopivissa määrissä täysin hyväksyttävää, mutta miksi ihmeessä sitä pitää hehkuttaa niin paljon? Faktahan on se, ettei kukaan ole laihempana yhtään onnellisempi.

Ajatellessani, miksi me koemme ulkonäköpaineita, tajusin, että jo lapsena katsomissamme Disney-elokuvissa hahmot kuvataan usein laihoina tai lihaksikkaina. Jopa barbiet – lasten lelut – näyttävät siltä, että ovat käyneet kymmenissä kauneusleikkauksissa.

 

Ei siis ihme, että aivoihimme on juurtunut kuva siitä, että pitäisi näyttää ”täydelliseltä”. Sama täydellisyyden kuva seuraa meitä koko elämämme: elokuvissa, televisiosarjoissa ja lehdissä.

Jopa bussipysäkillä voit törmätä kaksimetriseen julisteeseen, jossa nainen poseeraa langanlaihana pelkissä alusvaatteissa.

Ulkonäköpaineet voivat pahimmassa tapauksessa johtaa syömishäiriöön, joiden seurauksena moni sairastuu myös masennukseen.

Tutkimusten mukaan kymmenellä prosentilla nuorista naisista on jonkinlainen syömishäiriö, joko diagnoosilla tai ilman.

 

Voin vannoa, ettei parantuminen ole helppo asia. Elämäsi tulee olemaan pelkkää vuoristorataa. Välillä menee hyvin, välillä taas saatat olla itsemurhan partaalla, mutta ilman taistelua et tule parantumaan, sillä se on ainoa lääke tähän sairauteen.

Syömishäiriöt saattavat johtaa itsetuhoisuuteen, joka ei ainakaan tee kropastasi kauniimpaa. Luultavasti jokainen valitsee terveen kehon mieluummin, kuin arvella olevan?