Mielipiteet

Mielipide: On epäreilua pelotella ihmisiä ilmastokriisillä

Kylmä sää ja lumisateet ovat koetelleet viime viikkoina Yhdysvaltoja ja muun muassa eteläistä Texasin osavaltiota. Itärannikolla New Yorkissa suojauduttiin aika tyypilliseen tapaan viimalta ja sateelta 19. helmikuuta. Kuva: epa09024164
Kylmä sää ja lumisateet ovat koetelleet viime viikkoina Yhdysvaltoja ja muun muassa eteläistä Texasin osavaltiota. Itärannikolla New Yorkissa suojauduttiin aika tyypilliseen tapaan viimalta ja sateelta 19. helmikuuta. Kuva: epa09024164

Eveliina Julkuselta (HäSa 6.3.) voisi hyvin kysyä: mikä ihmeen ilmastokriisi? Jos jokin kriisi on menossa, niin kyse on väestönkasvun ja liikakulutuksen aiheuttamasta luonnon tärvelemisestä lisättynä pandemialla.

Ilmastonmuutoksen eli ”ilmastokriisin” vaikutuksia liioitellaan varsinkin nuorten keskuudessa. He näkevät asian lähes maailmanloppuna.

Nuorten ajattelu on vääristynyttä

Suomessa nuoret kertovat järkyttävänä esimerkkinä ilmastokriisistä Texasia juuri piinanneet -18 °C pakkaset, jolloin alueella oli sähkökatkoja ja 30 ihmistä kuoli häkään ja kylmyyteen lämmittäessään asuntojaan hiiligrillillä.

Tämä kuvaa hyvin, miten pahasti amerikkalainen media on vääristänyt nuorten ajattelun ja keskustelun Suomessakin.

”Ilmastokriisin” vaikutukset ovat suhteellisen pienet. Keskimäärin ei ole suurtakaan merkitystä nouseeko merenpinta 80 vuodessa IPCC:n ennustamat 30 cm tai pahimmassa tapauksessa 65 cm. Aikaa sopeutumiseen on riittävästi.

Ennusteet ovat edelleen epävarmoja

Maapallon keskilämpötilan 1,5 tai 2 asteen nousullakaan ei samassa ajassa ole katastrofaalista merkitystä. IPCC:n ennusteet ovat vain epävarmoja ennusteita. Kukaan ei elinaikanaan tule huomaamaan todella merkittäviä muutoksia, eikä kukaan oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan. Siksi ainakin lapsia on täysin turha pelotella ilmastonmuutoksella.

Ihminen on hyvin sopeutuvainen olento. Yksilön kannalta kaikki alkaa siitä, minkälainen maailma oli hänen lapsuudessaan. Kukaan ei osaa kaivata miten asiat olivat ennen syntymää koska siitä kenelläkään ei ole omakohtaisia muistikuvia. On suuruudenhulluutta kuvitella, että pystyisimme noin vain muuttamaan ilmaston takaisin ”entiselleen”, mitä se nyt sitten itse kullekin tarkoittaa.

Emme voi luvata liikoja

Emme voi luvata kenellekään, että ”hukkuva saari” ei hukkuisi mereen, vaikka suomalaiset tai eurooppalaiset tekisivät ”ilmaston eteen” mitä tahansa.

Eveliina Julkusta voi lohduttaa sillä, että tarvittaessa voimme aina luvata ottaa ”turistikioskia henkensä pitimiksi pitävän hukkuvan saaren köyhän asukkaan” maahanmuuttajaksi Suomeen. Veden alle jäävät alueet voi aina joko suojella padoilla, kuten Hollannissa on tehty, tai asuttaa alueen asukkaat muualle.

Sodan jälkeen Suomi asutti 400 000 ihmistä uudelleen muualle Suomeen eikä siitä ole ajallisesti kuin vajaa 80 vuotta.

Jokainen voi elää kohtuullisesti

Jokainen sivistynyt ihminen elää kohtuullisesti luonnonvaroja säästäen ja luontoa suojellen eli juuri kuten Eveliina Julkunen toivoo. Ei siihen ilmastokriisillä pelottelua tarvita. Siihen riittää yleissivistyksen parantaminen.

Valitettavasti maailma on täynnä öykkäreitä, jotka pilaavat maailman. Maailma on myös täynnä idealisteja, jotka kuvittelevat että some ja sometykkäykset pelastavat maailman.

 

Lue tästä myös aikaisemmin (6.3.2021) Hämeen Sanomien paperilehdessä julkaistu mielipidekirjoitus:

Ilmastokriisi on epäreilu

Aasiassa tavaratehtaat suoltavat ilmakehään hiilidioksidipäästöjä, Etelä-Amerikassa sademetsien hiilinielut kaatuvat viljelymaan tieltä ja Euroopassa tuotantoeläimet päästävät päästöjä ilmaan. Tätä kaikkea tarvitaan, jotta keskiluokka ja kaikki kynnelle kykenevät voivat vaurastua, voida hyvin ja kuluttaa.

Kaikki tämä on valitettavan ikävää yhteisen elinympäristömme maapallon kannalta. Koko maailman yhteinen epävarmuus kasvaa. Tuttu ajatuskehä alkaa tässä kohtaa monella pyöriä päässä: miksi minun pitäisi tehdä uhrauksia, koska jossain muualla ei tehdä mitään?

Totta on se, että vallitseva ilmasto- ja kestävyyskriisi ovat epäreiluja. Ilmaston muuttumisen vaikutukset koskettavat ihmisiä eri tavalla eri puolilla maailmaa, eri sukupolvissa sekä eri yhteiskuntaluokissa ja -järjestelmissä. Ilmastopolitiikka on osin vahvasti kansallisvaltioiden harjoittamaa, mikä johtaa kansalaisten erilaisiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Tilanteen epäreiluus on eittämätön. Onnekasta on kuitenkin se, että tarjolla on myös voimauttava näkökulma: omien tekojen riittävyyteen uskominen.

Voimme kaikki ryhtyä toimiin

Voimme ryhtyä toimimaan sen sijaan, että esimerkiksi me suomalaiset surkuttelemme tekojemme merkityksettömyyttä ja podemme miksi-juuri-minä -ärtymystä.

Väitän, että jokainen voi tehdä jotain kriisien tukahduttamiseksi: voi järkeistää kulutustaan, säästää sähköä, muuttaa ruokavaliotaan, lopettaa turhan krääsän tilaamisen kaukomailta, sivistyä hankkimalla tietoa, lähteä mukaan politiikkaan, sijoittaa rahansa vihreämmin, tykätä ilmastoaktivismiin liittyvistä sometileistä ja osa puhua lapsilleen muutoksesta.

Eräs hämeenlinnalainen voi kirjoitella mielipidekirjoituksia.

Tarvitaan muutoksia kaikilla tasoilla

Tärkeää on tunnistaa, ettei ilmasto- ja kestävyyskriisiä taklata vain arjen elämänmuutoksilla tai ainoastaan rakenteellisilla muutoksilla. Muutokset kaikilla ajattelun ja toiminnan tasoilla ovat tarpeellisia.

Toisaalta tärkeää on, että jokainen voi kokea olevansa osallinen, sillä osallisuus on muutoksen ja epäreiluuden kokemuksen ehkäisemisen voimapilleri.

Lopulta me suomalaiset ja hämeenlinnalaiset voimme pohtia omaa epäreiluuden kokemustamme mielikuvaharjoituksella. Miten epäreiluna turistikioskia henkensä pitimiksi pitävä hukkuvan saaren köyhä asukas kokee asemansa suhteessa meihin?

Eveliina Julkunen
ylikuluttaja, sosiaalityöntekijä (YTM)
Hämeenlinna