Mielipiteet

Mielipide: Päätehakkuut ovat olleet menestys

Puutavaraa odottamassa kuljetusta jalostukseen kantahämäläisen metsätien varressa. Kuva: JS
Puutavaraa odottamassa kuljetusta jalostukseen kantahämäläisen metsätien varressa. Kuva: JS

Avohakkuuta pahempaa kirosanaa ei juuri ole. Suomessa metsiä on hoidettu raskaalla kädellä. Japanilaisetkin tietävät metsästä enemmän kuin me (alanurkka HäSa 31.12.). Tällainen kirjoittelu on lisääntynyt viime aikoina.

On kuitenkin metsäammattilaisena ja alaa 50 vuotta seuranneena pakko yrittää korjata virheellisiä käsityksiä metsien käsittelystä.

Avohakkuuta vastustavat katsovat hakattua aluetta heti hakkuun jälkeen, jolloin se saattaa näyttää rumalta.

Kuitenkin jo samana vuonna tai viimeistään seuraavana vuonna alue muokataan (kevyesti) ja siihen istutetaan uudet taimet.

Metsä uudistetaan päätehakkuuikäisenä

Sen jälkeen se ei ole enää ”avo”. Kymmenen vuoden jälkeen siinä kasvaa jo kymmenmetrinen metsä. Metsänomistajat ja ammattilaiset eivät käytäkään avohakkuu-termiä, vaan metsän uudistamista tai päätehakkuuta. Ne kuvaavat paremmin tehtyä toimenpidettä.

Metsä uudistetaan, kun se on tullut päätehakkuuikään.

Nykyään vaaditaan myös, että siirrytään ns. jatkuvaan kasvatukseen, joka ratkaisisi hiilensidonnan ym. muutkin ongelmat.

On kuitenkin muistettava, että kyseistä käsittelytapaa harjoitettiin viime vuosisadalla kuusikymmentäluvulle saakka.

Menetelmässä poimitaan aina suurimmat (tukki-)puut ja jäljelle jää huonokuntoinen alikasvos. Olettamana on, että niistä kasvaa jälleen parinkymmenen vuoden päästä uutta hakattavaa.

Tämä käsittelytapa aiheuttaa kuitenkin sen, että metsästä tulee vajaatuottoinen, ja suuressa mittakaavassa koko Suomen metsät olivat vajaatuottoisia. Puuvarat hupenivat.

Siksi oli pakko säätää ankarahko yksityismetsälaki, jossa tämä harsintahakkuutapa kiellettiin.

Metsävarat ovat kasvaneet huomattavasti

Seurauksena Suomen metsävarat ovat kasvaneet 1,5 miljardista kuutiosta 2,5 miljardiin kuutioon.

Samalla on voitu hakata vuosittain n. 60 miljoonaa kuutiota teollisuuden käyttöön ja vuotuinen kasvu on noussut 60 miljoonasta kuutiosta 110 miljoonaan kuutioon. Tämä metsien käsittelytapa on siis ollut suuri menestys.

Päätehakkuita vaaditaan kiellettäväksi ja pitäisi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. Se on nykyisin täysin sallittua. Ongelmana on (mm.) kuitenkin se, että jatkuvan kasvatuksen hakkuu on harvennushakkuupuuta, josta maksetaan 15–20 % vähemmän kuin päätehakkuusta, ja kun metsän omistaminen ei muutenkaan ole mikään kultakaivos, niin saadakseen metsästään edes jotain tuottoa on siihen päätehakkuu lähes ainoa tapa. Lisäksi on 30 prosentin metsäverotus.

Uudistus/taimikonhoito ja ensiharvennus aiheuttavat n. 1 500 euron kustannukset/ha, ja kun ensimmäinen pieni tili saadaan 30 vuoden kuluttua, niin tarkkana saa olla, että jotain jää taskun pohjalle.

Marjat ja sienet hoidetusta metsästä

Lopuksi on sanottava väitteisiin, että jatkuvalla kasvatuksella turvataan hyvät marja- ja sienisadot, että tämä ei pidä paikkaansa.

Jatkuvassa kasvatuksessa alusmetsään jäävässä taimikossa ja heinikössä eivät kasva marjat eivätkä sienet. Suomessa marjat ja sienet saadaan hyvin hoidetuista talousmetsistä.

Päivän lehti

24.10.2020

Fingerpori

comic