fbpx
Mielipiteet

Mielipide: Pakon ja ruotsin onneton liitto on purettava – Tehdään ruotsista iloinen ja vapaaehtoinen taito

Juuri näin: ruotsi hyvä, pakko paha! Eduskuntatalon edessä osoitettiin mieltä pakkoruotsia vastaan keväällä 2011.

Talousarviosta sopiessaan hallitus päätti lisätä kouluihin yhden vuosiviikkotunnin B1-kieltä. Useimmille se tarkoittaa ruotsia, ja niin ryöpsähti jälleen keskustelu pakkoruotsista.

Tämä sana ärsyttää monia. Koulussahan on vaikka kuinka monta kaikille pakollista ainetta; miksi emme puhu pakkomatematiikasta tai pakkohistoriasta? Nämä termit olisivat asiallisesti aivan yhtä päteviä kuin pakkoruotsikin.

Vastaus on yksinkertainen: matematiikan ja historian pakollisuus kaikille oppilaille on niin vankasti perusteltua ja yleisesti hyväksyttyä, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Kukaan ei siis koe tarvetta korostaa pakollisuutta sanavalinnoilla.

Emme puhu ruotsista, vaan pakollisuudesta

Tämä rinnastus auttaa ymmärtämään tärkeän seikan: kun puhumme pakkoruotsista, emme puhu ruotsista. Puhumme pakollisuudesta.

Pakollisuuden kannattajia tämä ymmärrettävästi harmittaa, koska ruotsin pakollisuudelle on mahdoton keksiä kestäviä perusteluja. Olisi paljon mukavampi puhua vain ruotsista, sillä siitä on helppo keksiä monenlaista hyvää sanottavaa.

Pakollisuuden keskeinen ongelma on, että yhteen hyvään käytetyt resurssit ovat aina pois muusta. Ankarimmin rajallinen resurssi on kunkin ihmisen elinikä, mutta myöskään oppilaan jaksaminen tai koulujen tuntikehykset eivät veny kaikkeen mihin toivoisi. Ars longa, vita brevis – hyödyllistä opittavaa olisi aina moninkertaisesti enemmän. Siksi on priorisoitava tarkasti.

Ruotsista on tapana sanoa, että se vie kouluissa vapaavalintaisen maailmankielen paikan. Totta, jos ajatellaan kielten opiskeluun yhteensä käytettävän ajan olevan vakio, jota ei saa muuttaa.

Kansainvälisyyshurmoksellisen aikamme juhlapuheiden ihanne on ihminen, joka haastelee sujuvasti sen seitsemällä kielellä – toisarvoiseksi jää, onko hänellä mitään sanottavaa yhdelläkään niistä.

Konekääntäminen ja tulkkaussovellukset kehittyvät vauhdilla. Kun työssäni kirjoitan tekstejä ulkomaisille kollegoilleni, teen sen nykyään useimmiten suomeksi, ja sujautan tuotokseni Google-kääntäjään ennen lähettämistä. Se nopeuttaa työtä ja parantaa lopputulosta.

Kieltitaidosta on hyötyä kaikille

Kielten osaajien tarve ei taatusti katoa, tuskin myöskään peruskielitaidon hyöty kaikille. Mutta kuinka monta vierasta kieltä ja kuinka hyvin jokaisen osaajan tarvitsee tulevaisuudessa hallita oman erikoisalansa ohessa? Ihmiskunnan vaurastuminen on perustunut erikoistumiseen ja rutiinisuoritusten teettämiseen koneilla. Olemmeko pääsemässä aikaan, jolloin tämä ulottuu kieltenväliseen viestintäänkin?

Erikoistumista kehuessani en halua vähätellä yleissivistyksen merkitystä. Jokaisen on saatava koulusta perusvalmiudet ymmärtää yhteiskuntaa ja osallistua siihen. Matematiikan ja historian perusteet kuuluvat niihin. Ruotsin kieli kuului 1800-luvulla, mutta ei kuulu enää. Siihen käytetyt resurssit on aika vapauttaa nyky- ja huomispäivän taidoille.

Tuottaa iloa ja avartaa maailmankuvaa

Paitsi että vieraan kielen osaamisesta voi olla käytännön hyötyä, se voi tuottaa iloa ja avartaa ihmisen maailmankuvaa. Näiden henkisten hyötyjen saavuttaminen edellyttää kuitenkin omaa kiinnostusta. Sitä ei voi pakolla kylvää, kitkeä kyllä. Oma valinta sen sijaan on hyvä motivoija. Niin ruotsin kuin muidenkin kielten kohdalla oleellista ei ole, moniko sitä opiskelee, vaan moniko sitä käyttää koulun jälkeen.

Perusteettomaksi, jopa epäoikeudenmukaiseksi koettu pakko aiheuttaa katkeruutta sinänsä viatonta pakon sisältöä kohtaan. On korkea aika purkaa pakon ja ruotsin onneton liitto yhteiskunnassamme ja tehdä ruotsista iloinen vapaaehtoinen taito. Kun todellisuus korjaantuu, sanat seuraavat perässä ja ”pakkoruotsi” saa painua historian häveliääseen hämärään.

Tiera Laitinen

Hämeenlinna

Menot