Mielipiteet

Mielipide: Periaatteet ja käytäntö ristiriidassa päiväkodeissa?

Leikkitraktori hämeenlinnalaisen Kutalan päiväkodin hiekkalaatikolla. Kuva: Riku Hasari / HäSa
Leikkitraktori hämeenlinnalaisen Kutalan päiväkodin hiekkalaatikolla. Kuva: Riku Hasari / HäSa

Hämeen Sanomissa on viime aikoina kirjoitettu varhaiskasvatuksesta. Haluamme tuoda keskusteluun näkökulmia kasvatustyön ytimistä.

Huoltajat ilmaisivat huolensa (HäSa 28.4.) työntekijöiden vaihtuvuudesta, hoitosuhteen jatkuvuudesta ja siitä, ettei tietoa lapsen tuen tarpeista ole saatu.

Varhaiskasvatusjohtaja Elina Ojan mukaan (HäSa 30.4.) siirryttäessä 1–5-vuotiaiden lasten ryhmiin tavoitteena oli muun muassa vähentää lasten siirtymisiä ryhmästä toiseen ja pidentää hoitosuhteita samoihin työntekijöihin.

Tutun lapsen tukeminen on pitkäjänteistä

Tämä on keskeistä: Työntekijän tuntiessa lapsen vuosien ajalta, on kasvun tukeminen pitkäjänteistä ja tuen tarpeita on helpompi arvioida. Asioiden puheeksi ottaminen on luontevaa, kun luottamus on rakentunut huoltajien kanssa.

Eräs työntekijä toteaa (HäSa 28.4.), että ennen päiväkodissa ehti tekemään kaikenlaista, mutta nykyään arjen täyttävät erilaiset siirtymätilanteet. Kysymme kuitenkin: eikö ennen sitten siirrytty, puettu, ulkoiltu tai syöty?

Kumpi lähtökohta: Lasten leikki vai aikuisten tiukka aikataulu?

Perushoiva lienee pysynyt ennallaan maailman muuttuessakin. Havaintojemme mukaan työntekijöiden oma tarve aikatauluttaa arkea voi lisätä tunnetta hektisyydestä ja lukuisista siirtymistä. Mutta kenen lähtökohdista varhaiskasvatuksen arki strukturoidaan: lasten ja leikin vai aikuisten tiukan aikataulun?

Hämeenlinnan varhaiskasvatuksen lähtökohtia ovat muun muassa lapsilähtöisyys, osallisuus ja pienryhmätoiminta. Havaintojemme mukaan nämä toteutuvat päiväkodeissa vaihtelevasti.

Ristiriita ohjaavien periaatteiden ja käytännön työskentelyn välillä

Ounastelemme, että ryhmärakenteen kritiikki heijastelee ristiriitaa ohjaavien periaatteiden ja käytännön työskentelyn välillä. Aiemmin päiväkodin arkea määrittivät aikuisten suunnitelmat, nykyään keskiössä ovat leikki ja lasten oma kiinnostus.

Lasten herkkyyskaudet ja mielenkiinnon kohteet tarjoavat kasvun ja oppimisen maaperän, jota työntekijät ryhtyvät rikastamaan. 1–5-vuotiaiden ryhmät tarjoavat eri kehitysvaiheissa eläville lapsille joustavia mahdollisuuksia itselleen mielekkääseen toimintaan ja oppimiseen. Parhaimmillaan tämä toteutuu Hämeenlinnassa upeasti.

Olemme kuitenkin todistaneet myös tilanteita, joissa työntekijät keskittyvät keskinäiseen kanssakäymiseensä lasten touhutessa omiaan. Valitettavasti olemme myös nähneet, miten aikuisen epäkunnioittava vuorovaikutus synnyttää lasten ”ongelmakäytöstä”. Aikuisella on valta, joten lapsi jää alakynteen, vaikka ”huonon käytöksen” olisi aiheuttanut aikuinen itse.

Keskinäinen luottamus on luotava uudelleen

Emme väheksy kokemuksia arjen kuormittavuudesta tai henkilökunnan vaihtuvuudesta.

On oleellista, että varhaiskasvatuksen tilanne selvitetään, ja että keskinäinen luottamus luodaan uudelleen.

Toivoimme kuitenkin, että asiaa tarkasteltaisiin myös kuvaamistamme näkökulmista. On tärkeää nostaa esiin törmäykset ja ristiriidat lapsilähtöisyyden ja arjen toimintatapojen välillä. Avoimen ja asiallisen keskustelun avulla voidaan päästä hankalasta tilanteesta yhdessä eteenpäin.