Mielipiteet

Mielipide: Pienet hetket ovat elämän suola

Suomen jääkiekkoleijonat juhlimassa Helsingin Kaisaniemenpuistoon kokoontuneen yleisön edessä maailmanmestaruuttaan. Kuva: Arttu Laitala
Suomen jääkiekkoleijonat juhlimassa Helsingin Kaisaniemenpuistoon kokoontuneen yleisön edessä maailmanmestaruuttaan. Kuva: Arttu Laitala

Kun Suomi sekosi jääkiekkoilijoiden yllettyä maailmanmestareiden ihmeelliseen arvoon, siitä seurasi ja seuraa yhä vaikka minkälaista juhlintaa.

Ihmiset kokoontuvat toreille huutamaan ja kehumaan jääkiekkoilijoita ja itseään. Tietysti siinä viinakin hiukan virtaa ja väki hyppii suihkulähteisiin ja tarvittaessa vaikka kevään kukkapenkkeihin.

Aluksi pääjuhla oli Helsingin suuressa puistossa, jonne pakkautui ihmisiä niin paljon kuin sinne mahtui, kai 50 000 henkeä. Oli musiikkia, oli melua, oli mölinää.

Presidenttikin siellä oli kehumassa mestaripelaajia, omaa poikaansa ja omaa koiraansa – väitti, että koira katsoi tv:stä kaikki matsit. Huumorimieshän pressa on ja aika aikamoinen veijarivalehtelija. Kansa istui telkkareiden ääressä, totta kai.

 

Se pääjuhla jäi mieliin monista syitä. Minun mieleeni – ja varmaan tuhansien muiden mieleen – jäi erityisesti Paula Vesalan laulama Finlandia-hymni. Sillä hetkellä silmänurkka kostui. Sillä hetkellä aika pysähtyi.

Finlandia-hymnin lyhyt hetki antoi voimaa ponnistella eteenpäin. Jääkiekkoilu ei enää kuulunut siihen hetkeen.. Oli vain Suomi ja Finlandia-hymni.

Meillä ihmisillä on omia pieniä hetkiämme koko elämän ajan. Ei siinä tarvita edes suuria juhlia ja maailmanmestaruuksia.

 

Jääkiekkojuhlien jälkeen olen muistellut ja miettinyt elämäni tärkeitä pieniä hetkiä.

Melkein ensimmäiseksi nousee mieleeni hetki – tärkeä hetki – lapsuudesta, kun kansakoulusta kesälomalle päästyäni sain vanhemmiltani lahjaksi valkoiset tenniskengät.

Ei niillä vitivalkoisilla hienoilla tennareilla voinut ulos mennä. Niitä ainoastaan kokeilin jalkoihini monta kertaa päivässä. Ne olivat ja pysyivät eteisen komerossa. Komerossa ne eivät likaantuneet. Sieltä niitä näytin kateelliselle naapurin pojallekin. Silloinkin aika pysähtyi, kun katsoin tennareita.

Tosi hyviä pieniä hetkiä koin myöhemmin kesäaamuisin, kun menin mökillä pienen järven päähän ongelle. Onkikavereita ei ollut, eikä paljon tullut saalistakaan, mutta siinä kanervikossa oli hyvä istua, kun varhainen aamuaurinko paistoi. Hyttysetkään eivät haitanneet. Aika pysähtyi, oli hyvä olla.

Miksi kirjoitin tämän täysin tavallisista asioista? Siksi, että kaikista pienistä hetkistä kannattaa pitää kiinni.

Ei kannata odottaa sitten kun-hetkiä (sit-ku-hetkiä). On elettävä juuri siinä ajassa, missä eletään. Niitä hetkiä on mukava muistella ja tarvittaessa kertoa muillekin. Ehdotan kaikille: muistellaan ja kehutaan kilpaa! Pienet hetket ovat tärkeitä, usein elämän tärkeimpiä.

Hehkutan vielä: pienet hetket ovat elämän suola.