Mielipiteet

Mielipide: Piileskeleekö metsässä mörkö?

Männynrunkoja kannon vieressä Rimmilässä kymmenisen vuotta sitten. Kuva: AF
Männynrunkoja kannon vieressä Rimmilässä kymmenisen vuotta sitten. Kuva: AF

Untuvikot tasavallan uudet ministerit ovat vasta hädin tuskin saaneet jalkansa työpöytiensä alle, kun riidan siemenet on kylvetty.

Sen juuret ovat jo hallitusneuvotteluissa, joissa vihreät ja keskustapuolue ottivat yhteen metsiemme hakkuitten määrästä, kun jokin aika sitten tuli julki Kemiin suunnitteilla olevan suuren sellutehtaan todelliset mittasuhteet.

Ja tätä taustaa vasten ei ole ihme, että ensi töikseen tuore ympäristö- ja Ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) antoi lausunnon, jossa hän epäili, etteivät metsävaramme riitä kaikkiin tällä hetkellä tiedossa olevien suunnitelmien toteuttamiseen.

 

Kun muistamme, että esimerkiksi Kemin uuden biotuotehtaan puun tarve olisi noin 7,6. miljoonaan kuutiometriä, niin vihreän ministerin huoli on helposti ymmärrettävissä.

Ministerin ymmärtäjiä ei löytynyt kovinkaan paljon. Kerrotun kaltaiset investoinnit tuovat mukanaan ison joukon työpaikkoja sekä suoraan että välillisesti kuin myös vaurautta alueille, missä sitä ei ole ainakaan liian kanssa.

 

Asia on herkkä, kun muistamme julkisen keskustelun hiilinieluista ja kestävän metsätalouden vuotuisista hakkuumääristä, joista liikkuu julkisuudessakin hyvin toisistaan poikkeavia arvioita, kuten myös metsävaroistamme.

Kun kysyin otsikossa, piileskeleekö metsässä mörkö, niin edellä sanotun valossa niin todella onkin.

Suurimmat paineet tulevat keskustan ja vihreitten poliittisten ja ideologioiden välisistä näkemyseroista unohtamatta sitä, missä näitten puolueitten poliittinen koti on.

 

Ei ole ihme, että pohjoisen Suomen ainoa kansaedustaja Katri Kulmuni (kesk.) kiiruhti vastaamaan ministeri Mikkoselle, että kyllä puuta riittää.

Keskustan piiristä nousi nopeasti ääniä puolustamaan Kulmunin näkemystä, eivätkä hiilinielujenkaan puolestapuhujat jättäneet kynttiläänsä vakan alle.

Hyvä niin, sillä ilmastonmuutos ja kaikki toimet sen eteen, jottei ilmastomme lämpene yli tuon paljon puhutun 1,5 asteen, ovat eittämättä maapallomme kohtalonkysymyksiä, halusimmepa sitä tai emme.

Vaikeneminen ei tässä tapauksessa ole kultaa.