Mielipiteet

Valtuutetun mielipide: "Olen huolissani ilmapiiristä ja pyrkimyksistä vahvistaa luottamuksen katoamista julkisiin toimijoihin"

Airi Raitaranta on vihreiden hämeenlinnalainen valtuutettu. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Airi Raitaranta on vihreiden hämeenlinnalainen valtuutettu. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Tunne ja järki ovat toistensa kumppaneita, jotka tarvitsevat toisiaan ja vaikuttavat toisiinsa.

Välillä toinen voi ottaa päätäntävallan ja hallinnan yksin. Yleensä silloin olisi hyvä pysähtyä hetkeksi.

Hämeenlinnassa keskustan kehittämiseen liittyvä pysäköintikysymys herättää erilaisia tunteita ja värikästäkin argumentointia myös järkisyihin vedoten. Silti välillä tuntuu järki katoavan kokonaan ja tunteet vievät kyselemättä, vaikka sitä on vaikea kenenkään tunnustaa.

Tunteet kertovat siitä, että asia on tärkeä. Mitä kaikkia merkityksiä kaupungin keskustaan, toriin, pysäköintiin tai vain sanaan kehittäminen liittyy? Me luultavimmin luulemme puhuvamme samoista asioista näistä keskustellessamme.

Puhumme sujuvasti toistemme ohi

Samaan aikaan sujuvasti puhumme kuitenkin toistemme ohi joko tietoisesti tai tiedostamatta kuulematta toisen näkökulmia. Ohipuhuminen on ilmiö, josta meidän on syytä olla huolissamme.

Torin alle rakennetaan mahdollisesti pysäköintipaikkoja. Ykköskortteliin rakennetaan mahdollisesti uutta ja myös muualle keskustan alueelle voi tulla mahdollisesti uutta rakentamista ja investointeja jollakin aikataululla. Tämä on normaalia kaupunkikeskustakehitystä, josta ei välttämättä tarvitse olla huolissaan.

Vastustusta tarvitaan uuden edessä, jotta seulotaan ensimmäisten ja ilmeisimpien ideoitten joukosta riittävän hyvät tavat edetä, eikä tuhota sellaista, mitä ei haluta menettää.

Ei tarvitse olla huolissaan siitä, että tunnistaa olevansa muutoksen tekijä tai olemassa olevan ylläpitäjä. Lukkiutumisen uhka on kuitenkin hyvä tunnistaa ja pitää itsensä auki ajattelulle ja jopa joidenkin ajatusten muutoksille.

Tämä päivä on jo melkein eletty

Jonkin verran kannattaa olla huolissaan, jos katsomme Hämeenlinnaa vain tämän hetken omien henkilökohtaisten tarpeidemme näkökulmasta. Emme voi ennustaa tulevaisuutta, mutta vaikutamme tämän päivän päätöksillä vain tulevaisuuteen. Tämäkin päivä on nimittäin jo melkein eletty.

Mitä mahdollistamme tai mitä suljemme pois, ovat ne kysymykset, joita itse kyselen päättäjänä. Varmoja vastauksia ei ole, mutta joka tapauksessa katse pitää kääntää vähintään vuosikymmen tai kaksi eteenpäin.

Epäluottamuksen ilmapiiriä vahvistetaan

Luottamus vai epäluottamus? Eniten huolissani olen epäluottamuksen ilmapiiristä ja jopa pyrkimyksistä vahvistaa luottamuksen katoamista julkisiin toimijoihin.

Virheitä on aina tehty ja tiedän, että tehdään tarvittaessa korjausliikkeitä jatkossakin, kun jotain tehdään. Viisautta tarvitaan tässä ajassa yhä enemmän, koska ennustettavuus on vähentynyt.

Viisaus syntyy yhdessä ajattelusta ja niitä seuraavista väistämättömään epävarmuuteen suostuvista, mutta riittävästi samaan suuntaan katsovista päätöksistä.

Tekojen viisaus riippuu meistä

Päätöksistä tai päättämättömyydestä seuraa molemmista tekoja, niiden viisaus riippuu meistä ja siitä, miten paljon luotamme toisiimme. Luottamusta ei edistä mustamaalaaminen, mitätöinti, vähättely ja pilkkaaminen. Sitä edistää kuuntelu ja kysyminen.

”Mitä alemmas toista painaa, sitä korkeammalla kuvittelee olevansa itse” – eihän tämä ole totta meillä Hämeenlinnassa?