fbpx
Mielipiteet

Mielipide: Soten kuponkitarjousta odotellessa täytyy ihmetellä, mitä kaikkea terveysasemien vastuulle mahtuu

Julkiselta terveysasemalta ajan saaminen tuntuu olevan vaikeaa. Kuva: Päivi Laitinen

Susanna Lähdekorpi kirjoitti kolumnissaan (HäSa 9.5.) , miten julkinen terveysasema pompottaa asiakkaitaan pois luukultaan. Eniten pompotus sattuu heihin, joilla ei ole työ- tai kouluterveydenhuoltoa saatika yksityisiä terveyspalveluja takaporttinaan, vaan he ovat vähävaraisina pakotettuja käyttämään julkista terveysasemaa.

Onko sinulle käynyt niin, että erikoissairaanhoidossa sinulla on todettu jokin sairaus, jonka lääkkeellisen hoidon ja elämäntapamuutosten ynnä muun vaikutusten seuranta laitetaan julkiselle terveysasemalle? Miten seuranta onnistuu, jos et saa aikaa terveysasemalle?

Sairaalan lääkäri on määrännyt lääkityksen ja kehottaa varaamaan ajan verikokeisiin kuukausien päähän. Sairauskertomukseen hän kirjaa alueesi terveysaseman vastaamaan todetun sairauden jälkihoidosta ja lääkeseurannasta.

Terveysaseman sairaanhoitaja vastaa aina puhelimeen, mutta hän ei voi muuttaa lääkemääräyksiä tai jatkaa sairauslomaa tilanteessa, jossa annetut lääkkeet ja hoidot eivät toimikaan, etkä saa aikaa terveysaseman lääkärille.

Kuka silloin vastaa hoidosta? Meneekö sairas tässä kohtaa itse yksityiselle terveysasemalle, kun käytössähän ovat ne kuuluisat palvelusetelit? Kuinka setelin saa, kuka sen saa ja kenellä on se kuuluisa valinnanvapaus?

Terveysasema ei myöskään kirjaa Omakantaan ajankohtaisesti sinusta otettuja laboratoriokoetuloksia. Silloin sairaalan lääkärikään ei voi tarkkailla lääkityksen ja omahoidon toimivuutta. Laboratorio toimii hyvin, näytteitä otetaan rutkasti, mutta ketä varten, biopankkiako? Verikoe ei tee ihmisestä tervettä, jos lääkitys ja kuntoutus ovat vinksallaan.

Lasten ja nuorten pitkäaikaissairaudet sekä työikäisten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.

Monitoimipoliitikko Teppo Turjan kirjoitus (HäSa 3.6.) kertoo asenteesta, jolla uutta soten ”hyvinvointialuetta” nyt lähdetään kehittämään. Hänen arvoissaan päällimmäisenä on talouden hallinta, kun taas sosiaali- ja terveystyön ammattilaisen työtä määräävä arvo on tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus.

Sosiaalityötä kuin hoitotyötäkin ohjaavat arvot, joissa ei katsota rotuun, uskontoon, taloudelliseen asemaan, työuran pituuteen tai yhteiskunnalliseen statukseen, eikä seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen. Jokainen soteammattilainen on sisäistänyt sen, että ihmisarvo on jakamaton ja se kuuluu kaikille.

Elämäntapamuutokset, lääkitys, kuntoutus ja mielen sopeutuminen uuteen sairauteen vaativat säätöä ja tukea sekä hoidon tarkkailua.

Sairauden tuomassa työkyvyttömyydessä on huomioitava niin sanottu sosiaalinen työkyvyttömyys, jossa sairauden tuomat rajoitteet, toimeentulon niukkuus ja elämispiirin kaventuminen sairauskeskeiseksi aikaansaavat yhteiskunnasta ja ehkä myös sosiaalisista suhteista eristäytymistä.

Jos kaikesta tästä vastaaminen pyöräytetään terveysaseman seurantavastuulle yhdessä kansanterveystyövastuun, lisääntyvän vanhusmäärän ja koronan hoidon kanssa, niin ei se ole ihme, että sairaanhoitajat ja lääkärit loppuvat kesken.

Teija Sydänmaanlakka

Hämeenlinna

Menot