fbpx
Mielipiteet

Mielipide: Suomen puolustus nojaa jatkossakin suomalaisiin

Suomen varsinainen jäsenyys on nyt muiden Nato-maiden ratifioitavana. Kuva: Jean-Christophe Verhaegen

Suomessa tehtiin jälleen viisasta turvallisuuspolitiikkaa päättäessämme hakemisesta puolustusliitto Naton jäseneksi. On ollut ilo huomata, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa maamme on kyennyt valtasuhteista riippumatta pääsemään useimmiten laaja-alaiseen yhteisymmärrykseen.

Nato ei tietenkään ole mikään autopilotti, jolle puolustuskysymykset voisi ulkoistaa saati unohtaa, vaan pinta-alaltaan suuren Suomen puolustus nojaa jatkossakin ensisijaisesti suomalaisiin ja pysyy suomalaisissa käsissä. Naton tehtävä on tuoda lisää uskottavuutta, voimaa ja ennen kaikkea ennalta ehkäisevää pelotetta Suomen puolustukselle. Samalla Suomi tuo vastavuoroisesti Natolle lisäarvoa.

Epäilijöille muistutan, ettei esimerkiksi varusmiehiä tulla Naton jäsenenäkään lähettämään ”maailmalle sotimaan”, vaan Suomen osalta Naton yhteisiin joukkoihin synnytettävä panos rakennetaan yhdessä Naton kanssa sovituista lähtökohdista ja vapaaehtoisuuden pohjalta.

Isona Naton rajamaana Suomen ensisijainen velvollisuus on huolehtia oman alueensa puolustamisesta. Jäsenyys ei myöskään tee Suomesta ensi-iskun kohdetta. Sitä olemme olleet valitettavasti jo pitkään.

Olisi vaarallisen sinisilmäistä kuvitella Suomen kykenevän jättäytyä kokonaan ulkopuolelle eurooppalaisen suursodan syttyessä. Mitä heikompi maamme puolustus on, sitä todennäköisempää olisi alueemme vihamielinen käyttö.

Suomi on harjoittanut viime vuosikymmeninä erinomaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa joitakin harha-askelia lukuun ottamatta. Kaukaa viisaasti olemme aina pitäneet mahdollisena perinteisempää, mittavaa kulutussotaa ja rakentaneet puolustusta ja turvallisuusajatteluamme tältä pohjalta.

Panostukset ovat kannattaneet. Olemme satsanneet sellaiseen kalustoon, koulutukseen ja strategioihin, joita tositilanteessa tarvitsisimme.

Tämä ei ole provokaatiota tai ”sotauhoa”, vaan viisaan, itsenäisen valtion velvollisuus.

Puolustushankintoja tai -budjettia kritisoivat äänet ovat viime aikoina hiljenneet, enkä voi olla toteamatta samoin, kun monet kerrat aiemminkin, ettei puolustuspolitiikassa ole juuri varaa virhearviointeihin. Sodan syttyessä ei voi pyytää anteeksi ja pahoitella, että olikin väärässä. Hinta olisi aivan liian kova.

On kiistattoman tärkeää rakentaa sellainen vastavoima ja pelote, jolla voidaan kutistaa uhka sotilaallisille toimille niin pieneksi kuin mahdollista. Se sijoitus kannattaa maksaa, sillä se on koko yhteiskuntajärjestyksemme, elintapamme ja verovaroin tuotettujen palveluidemme turva.

Toivon, että entisestään kohonnut puolustustahtomme pysyy jatkossakin korkealla. Kuten olemme Ukrainassakin huomanneet, tahdolla puolustaa omaa kotimaataan on kriittinen merkitys.

On silti rauhoittavaa lopuksi todeta, ettei Suomeen kohdistu akuuttia sotilaallista uhkaa. On tärkeää, että pidämme silmämme auki ja teemme kaikkemme, jotta tilanne sellaisena myös säilyy.

Launo Haapamäki

HTM

Hämeenlinna

Menot