Mielipiteet

Mielipide: Tyytyväisten kaupunki ei maksa mitään

Hämeenlinnan kokoisia tyytyväisyyden aiheita: Palanderin talon talviriehan vetonaula oli 7. maaliskuuta perinteinen pulkkamäki, joka rakennettiin noin 15 kuormasta siirtolunta. Kuva: Tomi Vesaharju
Hämeenlinnan kokoisia tyytyväisyyden aiheita: Palanderin talon talviriehan vetonaula oli 7. maaliskuuta perinteinen pulkkamäki, joka rakennettiin noin 15 kuormasta siirtolunta. Kuva: Tomi Vesaharju

Hämeenlinna on lähes täydellinen kaupunki. Meiltä ei puutu jotakin, ei edes ongelmia, mutta ei puhuta niistä nyt, koska meillä kuitenkin kaikki on mielettömän hyvin.

Kun näin asennoituu, eikä halua muuttaa melkein mitään, leimautuu laakista kehityksen jarruksi. Tätä virkaa haluan osaltani hoitaa mahdollisimman hyvin aina ja heti, kun huomaan, että joku seisoo kaasupolkimella, vaikka seinä on vastassa.

Tyytyminen takaa tyytyväisyyden. Että lakkaa havittelemasta jotakin, mitä ei ole tarvinnut tähänkään asti. Että huomaa kaiken olevan suunnilleen niin kuin pitääkin.

Korjattavaa tietysti löytyy

Korjattavaa tietysti aina löytyy pulloiksi rakennetuissa tiloissa, joissa kunnollinen tuuletus on korvattu koneilla. Ehkä myös hallintokoneistossa, joka on päässyt turpoamaan, jotta kaikille johtajille löytyisi työtä. Mutta unohdetaan nämä hetkeksi.

Tärkeää on mitoittaa vaatimukset omiin edellytyksiin. Kaikki sen ylittävä on turhanaikaista haaveilua, josta tulee vain hirveä stressi ja lopulta paha mieli.

Ylivoimainen kaupunki sarjassaan

Hämeenlinna on ylivoimainen kaupunki sarjassaan. Kyse on sarjasta, jossa esimerkiksi Helsinki ei ollenkaan pärjäisi. Eikä edes Tampere, minkä totean vastentahtoisesti syntymäkaupungistani. Niissä on liikaa ihmisiä, meteliä, pöhinää, ruuhkaa, betonia, kiirettä, tuntemattomia ja muuta.

Kaikesta huolimatta niitäkin on, jotka hokevat rakastavansa kaupunkia, mutta patistavat virkakoneistoa ja konsulttiarmeijoita puurtamaan havainnekuvia ja rahoituslaskelmia muuttaakseen Hämeenlinnan joksikin aivan muuksi kuin mikä se kaikessa täydellisyydessään on.

Omatekoiset ongelmat

Elintaso ja hyvinvointi synnyttivät jo kauan sitten tarpeen keksiä ja kehittää omatekoisia ongelmia. Onnellisuuden tuottava tavoitetaso on tunkattu aina vain korkeammalle.

Kun todelliset ongelmat ja polttava ahdinko – vaikkapa jonkinlainen rutto – puuttuvat, ne korvautuvat periaatteellisella tyytymättömyydellä. Sitä ruokitaan valheellisesti väittämällä pysähtymisen merkitsevän taantumista.

Jatkuvan kasvun vaatimus on mieletön. Väestöräjähdys todentaa sen. Mikään muu luonnossa ei kasva määrättömästi. Jos kuusipuu sen tekisi, olisimme jo aikapäiviä kiivenneet taivaaseen. Hillitön kasvu päättyy lahoamiseen.

Ihmiskunta on sen itselleen varmistanut kuluttamalla ja tuottamalla yli kaikkien resurssiensa. Prosessia voidaan hillitä, mutta mikään sitä ei pysäytä. Siihen pitää vain sopeutua. Niin muukin luonto tekee, mukautuu muuttuvaan ympäristöön.

Avautuisi erinomainen tilaisuus

Iso osa elinkeinoelämää on pysähdyksissä ja näköpiirissä taloudessa on paluu finanssikriisin jälkeiselle tasolle. Nyt avautuisi erinomainen tilaisuus virittää kulutus ja sen ruokkima tuotanto tasolle, joka antaisi ihmiskunnalle vähän lisää aikaa.

Mutta mitä vielä, markkinoille pumpataan keskuspankkien tietokoneista biljoonia eli miljoonia miljoonia euroja sekä dollareita. Ihan niin kuin ne olisi reaalisesti jotenkin ansaittu.

Niistä sitten jaetaan huutokauppakeisareille tukirahoja, joilla useampi perhe eläisi vuoden. Kuplaa ei päästetä puhkeamaan. Me nielemme sen mukisematta kunnes tukehdumme.

Osalle kehitys merkitsee kaiken kasvua

Yhdet tiedostavat tilan, toiset kieltävät sen. Osalle kehitys merkitsee talouden ja kaiken kasvua.

Toiselle osalle kehitys voisi olla jalostumista: arvojen löytämistä läheltä ja pienestä, leppoistamista, rauhoittumista, sisäänpäin kääntymistä. Kyltymätön tavoittelu on mahdollista syrjäyttää: tyytymällä.