fbpx
Mielipiteet

Mielipide: Ukrainaan "rauha meidän ajaksemme" – hyvällä tai pahalla

Sodan kasvoja: kaksi ukrainalaista maanpuolustajaa – toinen käteen haavoittuneena – Luhanskin alueella itäisessä Ukrainassa tiistaina. Kuva: Anatolii Stepanov
Sodan kasvoja: kaksi ukrainalaista maanpuolustajaa – toinen käteen haavoittuneena – Luhanskin alueella itäisessä Ukrainassa tiistaina. Kuva: Anatolii Stepanov

Venäjä potee “aavesärkyä” hajonneen Neuvostoliiton johdosta. Putin lausuikin Münchenin turvakokouksessa vuonna 2007: “Nyt riittää, me emme jatka enää. Me luomme oman maailmamme”. Jälki on ollut Itä-Euroopassa sen mukaista.

Ukrainan kriisin poliittiseksi ja sotilaalliseksi ratkaisemiseksi tulisi neuvottelupöytään tuoda ainakin pari ratkaisumallia, joiden väliltä saattaisi sovitellen löytyä yhteisesti hyväksyttävä turvatapailu.

Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalla pidetyssä esineuvottelussa Venäjä uhosi Ukrainaa puolueettomaksi valtioksi, joka myös tunnustaisi Krimin kuuluvan Venäjälle.

Azerbaidshan, Georgia, Ukraina ja Moldova olivat 2006 solmineet Demokraattisen valinnan liiton (Guam), jonka tarkoituksena oli osoittaa demokratian, turvallisuuden, vakauden ja rauhan paikka Atlantilta Kaspianmerelle. Liitto oli tarkoitettu vastapainoksi IVY:lle, ja sillä pyrittiin luomaan energiakäytävä Kaspianmereltä Eurooppaan ohi Venäjän.

Puolueeton ja tunnustettu vyöhyke

Guam tulisi elvyttää talouspainotteiseksi puolueettomaksi vyöhykkeeksi, jonka suurvallat ja -liitot tunnustaisivat. Puolueeton alue on loukkaamaton, ja se on velvollinen estämään alueensa käytön vihollisuuksiin sekä sotilaallisten toimenpiteiden tukikohtana.

Vitaalina vetona Ukrainan pakolaiset pääsisivät palaamaan kansanvaellukselta ulkona ja kotona.

Liiton elvyttämisen edellytyksenä olisi, että Venäjä luopuu hegemoniastaan osissa Georgiaa ja Ukrainaa sekä poistaa “rauhanturvajoukkonsa” Moldovan Transnistriasta. Liitto korvaisi myös Budapestin sopimuksen 1994, jolla Venäjä, Britannia ja Yhdysvallat olivat taanneet Ukrainan koskemattomuuden sekä Minskin sopimukset 2014 ja 2015.

Suomi ja Ruotsi vähintään säilyttäisivät Nato-optionsa.

Kansainvälinen sotilasrikostuomioistuin (ICC) on jo päättänyt ryhtyä tutkimaan sotarikoksia Ukrainassa. Kansainvälinen tuomioistuin saattaisi Venäjän ja Valko-Venäjän vastuuseen niiden laittomasta hyökkäyksestä Ukrainaan. Venäjä tulisi erottaa YK:n turvaneuvoston jäsenyydestä.

Sanelupohjainen vaihtoehto

Toisena vaihtoehtona, Guamin elvyttelyn deletoituessa, sovinnollinen sopimusvaraisuus muuttuisi sanelupohjaiseksi – ellei hyvällä, niin pahalla. Kaikkinainen kursailu unohtukoon YK:n ja länsi-yhteisön laillisissa vastavedoissa Ukrainan ulottuvuudessa.

YK puuttuisi Ukrainan kriisiin arsenaalillaan: joko oikeutetulla sodalla, rauhaan pakottamisella, humanitaarisella interventiolla tai suojeluvastuun periaatteella (2005). Afganistanin ISAF-kampanjan päätyttyä maailmanliitolla olisi jälleen perusteltua toimintakenttää, ainakin logistisesti helpompana. Venäjä karkotettaisiin muilta valtauksiltaan runnellulta Guamilta.

Nato kutsuisi jäsenikseen uudistettuun Guamiin kuuluvat valtiot ja samalla ehkä myös Suomen ja Ruotsin. EU kutsuisi ensi vaiheessa Ukrainan ja Moldovan jäsenikseen ja loisi option Georgialle.

Puolueettomuusratkaisun mahdollisuus

Itä-Euroopan kriisissä voisi puolueettomuusratkaisu tehdä osaltaan itsensä hyödylliseksi kansainvälisille suurvaltasuhteille. Venäjän ja Ukrainan neuvottelussa ensin mainittu raottikin ovea tällaisen turvaratkaisun puolesta. Kullervo Killinen oli jalostanut teemaa kirjassaan Puolueettomuuden miekka (1964). Guamin miekka olisi vain puolustava, ei hyökkäävä ase.

Ukrainan ja Guamin turvateemoittelu olisi nähtävä osana nippuratkaisua Kaspianmereltä Mustallemerelle ja Itämerelle: turvaa ei tipoittain vaan lorauksittain.

Venäjä on vaadittava valinnan eteen. Kaksi edellä esitettyä vaihtoehtoa voisivat tarjota “rauhan meidän ajaksemme” – vapaaehtoisen tai pakko-sellaisen.

Neville Chamberlain saattaisi päästä kääntymään tyytyväisenä haudassaan.

Menot