Mielipiteet

Mielipide: Vammaisten paljasta nöyryytystä kylpylässä

Näkymä Aulangon kylpylästä vuodelta 2010. Kuva: Juhani Salo
Näkymä Aulangon kylpylästä vuodelta 2010. Kuva: Juhani Salo

Saavumme Aulangon kylpylän lippuluukulle. Mies näyttää invalidikorttiaan. Kymmenen vuotta sitten työmatkalta saatu aivokuume jätti vaikeat, krooniset kivut, kehon oikeanpuoleisen heikkouden ja vakava-asteiset neurologiset oireet sekä muun muassa muistihäiriön.

On päiviä ja päiviä, mutta tänään oli sellainen aamu, että ajatus kotoa lähtemisestä tuntui kohtuulliselta kipujen puolesta.

Vaikka liikkuminen on tänään parempaa, on muistihäiriö sitä luokkaa, että yhteiseen pukuhuoneeseen pääseminen helpottaa huomattavasti asioita.

Mieheni ei tarvitse samoilla eksyneenä etsien oikeaa reittiä altaille – jos sattuu juuri sillä hetkellä muistamaan, että on menossa uimaan.

Edellisellä kerralla saimme olla kahdestaan

Edellisellä kerralla saimme avaimen lähellä allasosastoa olevaan, parinkymmenen neliön (miesten) pukukoppiin, jonka yhtä seinää vasten on muutamia pukukaappeja.

Tila on siis avoin huone. Lisäksi on erillinen vessa ja suihkuhuone kahdella suihkulla. Kätevää, vaikka saunaa ei olekaan käytettävissä. Edellisellä kerralla saimme olla kahdestaan.

Keskustelu kylpylän kassalla:

– Tässä avain. Siellä on tänään useampia ihmisiä, virkailija sanoo ystävällisesti.

– Siellä samassa pukuhuoneessa?

– Niin, tiloja ei ole enempää. On siellä ennenkin ollut useampi ihminen.

– Me siis riisumme kaikki siinä samassa avoimessa tilassa?

– Kyllä, jotenkin se on aina hoitunut. Vaihtoehtona on mennä erikseen miesten ja naisten pukuhuoneisiin, virkailija jatkaa vähän jo hämmentyneenä.

Se ei ole vaihtoehto, joten lähdemme mukisten alakertaan.

Pukuhuoneessa ennestään yksi pariskunta

Pukuhuoneessa on jo yksi pariskunta, mies ja nainen. Puoliso avustaa toista riisuutumaan, suihkuun pesulle ja pukeutumaan uima-asuun. He kertovat, että tilassa on usein jopa kuusi henkilöä.

Joku oli kerran pakottanut toiset kopin ulkopuolelle odottamaan, että sai itse rauhassa avustajan kanssa hoitaa pesut ja valmistautumisen altaaseen. Erittäin hankalaa, kun toisillakin oli aikataulu ja sovittu fysioterapia, eikä välttämättä voimavaroja tulla varmuuden vuoksi jopa tuntia ennen sovittua aikaa.

Juuri kun olemme riisuutuneet mieheni kanssa, tulee huoneeseen vielä yksi mies pyörätuolissa ja hänen miespuolinen avustajansa. He päätyvät menemään lopulta ”normaaliin” miesten pukuhuoneeseen. Se onnistuu, kun avustettava ja avustaja ovat samaa sukupuolta.

Sopu ja häveliäisyys antavat sijaa

Sopu – ja häveliäisyys – sijaa antaa ja kaikki pääsevät lopulta uimaan, osa allasfysioterapiaan. Enkä usko, että pahempia henkisiä traumoja syntyi kenellekään, mutta altaassa kelluessamme päätämme mieheni kanssa tarttua kynään.

Alastomuus on edelleen melko luonnollista, varsinkin suomalaisessa saunakulttuurissa, mutta siitä huolimatta pääosin ovat miesten ja naisten puolet erikseen julkisissa saunoissa ja kylpylöissä.

On lisäksi ihmisiä, niin fyysisesti terveitä kuin sairaitakin, sukupuolesta riippumatta, joille alastomuus on hyvin yksityinen asia.

Elämän lippuluukulla ei kysellä

Elämän lippuluukulla ei kysytä, haluatko olla invalidi. Osa syntyy vammaisuuden runtelemana ja toisilta sairaus vie jalat alta kesken elämän.

Teimme opaskirjaa Krooninen kipu ja seksuaalisuus varten kyselyn siitä, kuinka kipu on vaikuttanut seksuaalisuuteen. Vastukset olivat riipaisevia.

Sairaus ja kivut runnovat usein ihmisen itsetunnon ja käsityksen omasta kehosta kauniina ja ainutlaatuisena. Se että tarvitsee toisen apua perusasioissa mm. riisuutuminen, pukeutuminen, liikkuminen, peseytyminen tai asioiden muistaminen, näivertää usein entisestään omanarvontuntoa. Ei aina edes uskalla vaatia itselleen tasa-arvoista kohtelua.

Osoitus ajattelemattomuudesta

Näitä vasten ja ihmisoikeuksia ajatellen kaikkien vammaisten ihmisten tunkeminen avustajineen – sukupuolesta riippumatta – samaan pukuhuoneeseen tuntuu järkyttävältä. Se on osoitus ajattelemattomuudesta, koska emme voi uskoa, että kyseisen kylpylän johtaja on paha ihminen.

Todennäköisesti hän ei edes tiennyt asiasta mitään ja kyseessä on vain kömpelö, inhimillinen erehdys. Siksi lähetimme hänellekin tämän kirjelmän ja uskomme tilanteen korjautuvan pikimmiten.

Kylpylässä mietitään ratkaisuja ongelmaan

Iloksemme toteammekin, että Scandicin johtaja tarttui ripeästi asiaan ja kylpylässä mietitään ratkaisuja ongelmaan.

Tämä asia koskettaa myös lähikuntia, joiden maksusitoumuksella annetaan allasterapiaa kyseisessä paikassa. Asia kuuluu vahvasti myös vammaisneuvostoille, mutta se kuuluu myös sinulle ja minulle, meille kaikille.

Me emme halua pahoitteluja emmekä ilmaisia kylpylälippuja vuodeksi. Me vaadimme inhimillisyyttä, sitä että vammaisia ei nöyryytetä, vaan kohdellaan tasa-arvoisina ihmisinä, että kaikki saavat tervettä yksityisyyttä riisuutuessaan ja pukeutuessaan.

 

Päivän lehti

28.10.2020

Fingerpori

comic