MIELIPITEET

Mielipide: Vanhustenhoidossa on kysymys asenteista, toimintatavoista ja johtamisesta

Viimeisin vanhustenhoitokeskustelu alkoi yksityisten hoivakotien laiminlyönneistä, mutta koskee myös julkisesti ylläpidettyjä hoivapalveluita. Kuvaaja: Tapio Tuomela

Kun luet tätä tekstiä, mieti aina kohdan luettuasi ensin kolme hyvää asiaa ja sitten vasta negatiiviset. Yleensä mietitään ensin ne kolme asiaa, joilla saadaan ehdotus kaadettua.

Olen seurannut median kautta “keskustelua” yksityisten hoivakotien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Meidän pitää kuitenkin puhua kokonaisuudesta, koska palvelukoteja on sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Minulla on omakohtaisia kokemuksia ainoastaan julkiselta sektorilta useammastakin kohteesta ja ne kokemukset eivät ole kovinkaan mairittelevia.

Päällimmäisiksi vanhusten huonoon kohteluun on nostettu hoitajamitoitus, ulkoistaminen ja “laatu”.

Minun mielestäni ei ole kysymys hoitajamitoituksesta, vaan asenteista, toimintatavoista ja johtamisesta.

Hoitajamitoituksesta tulee kyllä riittävä sen jälkeen, kun edellä esitetyt asiat ovat korjattu vai pitäisikö sanoa, kun asioiden korjaus on edes aloitettu. Vanhoilla toimintatavoilla lisäkädet menevät täysin hukkaan.

Asennepuolella voisi aloittaa jo huomenna siitä, että puhutaan hoidettavista, eikä asiakkaista. Lisäksi pitää puhua hoidosta, eikä prosesseista. Prosessit jo sanana ovat niiden keksintöjä, joilla ei ole käsitystä tekemisestä.

Ensin pitää tutkia ja selvittää nykyiset toimintatavat ja mallit, jotta kehitettäessä puhutaan asioista oikeilla nimillä. Se tiedetään nykytavoista ja malleista, että ne eivät toimi vanhustenhoidossa.

Toimintatapojen ja mallien muuttaminen on pitkä ja todella raskas tie. Muutos tulee aloittaa siitä, että tehdään ensin prikulleen tämän hetken ohjeistuksen mukaan, eikä niin kuin on totuttu tekemään.

Yleensä pitkässä juoksussa on saatu ahaa-elämyksiä, muutettu toimintatapoja ohjeita muuttamatta ja jos sitten lähdetään muuttamaan asioita vanhojen ohjeiden mukaan, niin sotku on valmis.

Muutoksessa tarvitaan todellisia johtajia ja johtajuutta sekä ehdotonta yhteistyötä kaikilta osapuolilta organisaatioissa.

“Elefantti” on syötävä pieninä paloina, koska ei ole olemassa yhtä isoa konstia, joita kylläkin löytyy ideariihistä/pajoista pilvin pimein. Tämä ei saa olla myöskään hetki mansikanpoiminnalle kenellekään muille kuin vanhuksille.

Keskustelussa on ollut piirteitä, että mansikanpoiminta on jo alkanut. Vanhukset sekä heidän hoitamisensa ovat jälleen kerran jäämässä ulkopuolisiksi sivustakatsojiksi.

Pienenä esimerkkinä toimintatapojen muutoksesta voisi olla ruokailu ja sen järjestäminen. Pitääkö ruokailujen tapahtua kaikilla osastoilla tai osastolla samaan kellonaikaan vai voisiko niitä porrastaa? Toisena esimerkkinä voisi kysyä ruoan tarjoilusta. Voisiko siihen käyttää muita kuin hoitohenkilökuntaa?

Porrastamalla aikoja ja käyttämällä ruoan tarjoilijoita ja astioiden kerääjiä ym. saadaan hoitohenkilökunnalle lisää hoidettavia ja aikaa.

“Laadusta” ei pitäisi puhua lainkaan, koska sillä voidaan tarkoittaa mitä vaan tai sitten ei yhtään mitään. Laatu tulee toiminnasta, ei laatupisteistä eikä julistuksista, laatusuunnitelmista tai strategioista.

Käytettäköön niiden laatimiseen kuluva tolkuton aika työn johtamiseen ja hoivaan.

Ulkoistamisista puhuttaessa pitää puhua hankinnasta ja omasta hankintaosaamisesta sekä siihen kiinteästi liittyvästä valvontaosaamista. Hankintaa ja sen osaamista ei voi ulkoistaa ulkopuolisille konsulteille tai firmoille.

Tuloksentekomahdollisuuden kieltäminen tai rajoittaminen vie vanhukset vielä pahempaan tilanteeseen. Silloin kaikki voivat olla yhtä huonoja, eikä kenenkään kannata panostaa toimintaan.