fbpx
Mielipiteet

Opettajan mielipide: Uskonnonopetusta ei saa tehdä liian vaikeaksi ohjeistuksella – Mitä koulun ulkopuoliset tahot voivat vaatia opetukselta?

Uskonnonopetukseen liittyvää rekvisiittaa pöydällä pohjoiskarjalaisessa yläkoulussa. Kuva: Jarno Artika

Olemme saaneet Hämeen Sanomista (5.9.) lukea joidenkin poliitikkojen halusta saada tarkennuksia Hämeenlinnan kaupungin ohjeistuksista uskonnonopetuksen järjestämiseen ja uskonnonvapauteen liittyen.

On varmasti tarpeellista, että käytänteitä uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä tarkastellaan. Tasa-arvon kannalta olen sitä mieltä, että seurakuntien aamunavauksen ajaksi tulee uskonnonopetukseen kuulumattomien oppilaiden saada myös yhtä laadukas aamunavaus.

Keskustelun keskellä on kuitenkin mietittävä huolellisesti, mihin rajanvetoja eri aatteiden edustajien välillä tehdään ja on huomioitava se, että esimerkiksi uskonnon opetussuunnitelman toteuttamisesta ei saa ohjeistuksen perusteella tehdä liian vaikeaa. Suurin osa oppilaista kuitenkin osallistuu evankelisluterilaiseen uskonnonopetukseen.

Opetussuunnitelma kannustaa tekemään vierailuja

Uskonnon opetussuunnitelma kannustaa tekemään vierailuja ja kutsumaan vierailijoita. Hämeenlinnan eri seurakunnilla on hienot resurssit tarjota rikastusta ja kokemuksellisuutta uskonnonopetuksen sisältöihin.

Kokemuksellisuus on tärkeässä roolissa oppimisen kannalta. Eri aistien kautta toteutettu opetus vahvistaa muistia ja on hyödyllistä eri tavoin oppiville lapsille.

Vierailukäynnit kirkkoon tai esimerkiksi pääsiäisen teemapolulle toteuttavat muun muassa John Deweyn mallin mukaista kokemuksellista oppimista.

Kirkkovierailulla oppilas voi saada kokemuksen kuulumisesta eri sukupolvia yhdistävään ketjuun ymmärtäessään, että vuosituhansien ajan ihmiset ovat käyneet kirkossa jumalanpalveluksissa pohtineet elämän suuria kysymyksiä.

Kouluopetus harvoin voi tarjota yhtä monipuolista ja moniulotteista kokemusta kristinuskon keskeisimpien juhlien kuten pääsiäisen tai joulun ajan tapahtumista, mitä vierailukäynnit seurakuntien teemapoluille voi tarjota.

Vierailukäynnit on tehty hankalaksi toteuttaa

Aloitteessa nousee esiin vaatimus yhdenvertaisen sisällön järjestämisestä niin uskonnonopetuksen piiriin kuuluville kuin niille, jotka siihen eivät osallistu. Eli toisin sanoen tiivistäen, jos uskonnonopetukseen kuuluva oppilasryhmä osallistuu kirkkovierailulle, tulisi myös muille järjestää saman tasoista ohjelmaa.

Kuitenkaan tällaista kriteeristöä sille, mikä on samantasoista, ei ole olemassa. Kuka laadunvalvontaa lopulta tekee?

Keskustelun keskiössä on se pohdinta, missä menee raja siinä, mitä koulun ulkopuoliset tahot voivat vaatia siitä, mitä sisältöä koulussa tuotetaan.

Väitän oman kokemukseeni perustuen, että vaatimuksessa yhdenvertaisen ja samansisältöisen ohjelman järjestämisestä on jo ajauduttu siihen tilanteeseen, että vierailukäynnit on tehty niin hankalasti toteutettavaksi, ettei osa opettajista enää jaksa ollenkaan niitä järjestää. Tätäkö me haluamme?

Mikäli koulu ei siis resurssien puolesta kykene järjestämään jotakin muuta “samansisältöistä” ohjelmaa oppilaille, jäävät nämä vierailut ja vierailijat toteuttamatta. Se, jos mikä on surullista oppilaiden kannalta.

Elise Oikari

luokanopettaja

Hattula

Menot