Mielipiteet

Päivi Räsänen: Korona jättää syvät jäljet yhteiskuntaan – Otetaan mallia talvisodan yhteishengestä

Ensihoitaja odottelemassa ambulanssin luona Italiasta Saksaan saapuvia koronapotilaita Dresdenin lentokentällä torstaina. Kuva: epa08324502
Ensihoitaja odottelemassa ambulanssin luona Italiasta Saksaan saapuvia koronapotilaita Dresdenin lentokentällä torstaina. Kuva: EPA

”Karttakaa ihmisiä ja sellaisia julkisia paikkoja, missä lähimmäisenne ei teitä tarvitse tai on parhaillaan toipumassa sairaudesta… Jos joku on saanut taudin ja on toipumassa, hänen pitää pysyä kaukana muista eikä sallia kenenkään tulla lähelleen, ellei se ole aivan välttämätöntä. Vaikka sairasta tulee auttaa hänen ollessaan hädänalaisessa tilassa, kuten sanoin, myös sairastuneen tulee toivuttuaan toimia muita kohtaan niin, etteivät muut joudu vaaraan hänen takiaan eikä kukaan sen takia kuole.”

Näitä ohjeita ei antanut THL koronatartuntojen ehkäisemiseksi, vaan Martti Luther vuonna 1527 ruttoepidemian runtelemassa Saksassa kirjeessään: ”Pitääkö tappavalta taudilta paeta?”

Rutonkin alkulähteet olivat Kiinassa

Rutto oli moukaroinut Eurooppaa 1300-luvulta lähtien ja senkin alkulähteet sijoitetaan Kiinaan, jossa se teki tuhojaan samaisessa Hubein maakunnasta, johon koronaepidemiakin ensin pesiytyi.

Luther kehotti siis ottamaan taudin taltuttamiseksi sosiaalista etäisyyttä, lukuun ottamatta lääkäreitä, hoitajia ja pappeja, joiden tuli pysyä sairaiden apuna. Wittenbergin yliopistokin suljettiin.

Uusia vaarallisia kulkutauteja

Lääketiede on keskiajalta kehittynyt. Monet sairaudet on kyetty voittamaan lääkkein tai rokotuksin, vuosisatojen ajan ihmiskuntaa kurittanut rutto mukaan lukien, mutta uusia vaarallisia kulkutauteja syntyy ja joudumme turvautumaan satojen vuosien takaisiin ohjeisiin ennen kuin lääkkeitä tai rokotteita saadaan käyttöön.

Koronataudin vaikeimmassa ja tappavimmassa muodossa käytettävissämme ovat tehohoidon keinot, mutta nekin ovat osoittautuneet paikoin rajallisiksi epidemian raivotessa.

Pandemian muutokset elämäämme jättävät syvät jäljet. Voisiko surun ja taloudellisten menetysten keskeltä nousta uusia, myönteisiä toivon merkkejä?

Nopean tiedonvälityksen ja sosiaalisen median aikana pandemia on globaalisti hätkähdyttävän yhdistävä kokemus. Kotikaranteeni, turvavälit, ikäihmisten suojelu ja ystäväapu ovat tuttuja käsitteitä kaikkialla.

Lähimmäisyys nousee arvoonsa

Vaikka fyysistä etäisyyttä pidetään, lähimmäisyydestä puhutaan enemmän kuin aiemmin.

Ilmastomuutosta torjutaan nyt tehokkaammin kuin millään rajoitteella ja digiloikka on otettu palveluissa muutamassa päivässä. Parhaimmillaan pysähtyminen synnyttää meissä luovuutta, joka johtaa täysin uusiin innovaatioihin.

Lapset oppivat tehokkaasti tartuntatautien torjuntaa. Käsiä pestään kaikkialla, missä vettä löytyy. Kättelyn välttäminen vähentäisi epidemian jälkeenkin sairastavuutta tartuntatauteihin. Olisiko ihmiskunnan mahdollista ottaa mallia kulttuureista, joissa tervehditään kohteliaasti hymyllä ja kumarruksella tai käsi oman sydämen päällä toiseen koskettamatta?

Mallia talvisodan yhteishengestä

Eduskunnassa on useissa puheenvuoroissa muisteltu talvisotaa ja silloin syntynyttä yhteishenkeä. Emme ole sodassa, mutta kyllä hyvin poikkeuksellisessa, monelle pelottavassa ja ahdistavassa tilanteessa, jossa koetellaan kansakunnan henkistä kestokykyä.

Siksi rohkenen nostaa esiin reilun 80 vuoden takaa tilanteen, jossa Suomi joutui hyökkäyksen kohteeksi koko itärajan leveydeltä. Joulukuussa Pelkosenniemellä pelko muuttui kauhuksi.

Presidentin puoliso Kaisa Kallio kehotti radiopuheessaan kansaa rukoilemaan. Aikalaiset kertovat, että niin kodeissa kuin julkisilla paikoilla käytiin polvilleen, itkettiin ja rukoiltiin. Tapahtui ihme.

Pakkanen pelasti viime hetkellä

Pakkanen kiristyi muutamassa tunnissa vesisateesta lähes 40 asteeseen ja hyökkääjän kalusto ja miehistö hyytyivät. Pelkosenniemelle pystytettiin muistomerkki, jossa lukee: ”Tässä auttoi Herra.”

Poikkeusolot pysäyttävät meidät elämän perusasioiden äärelle. Niissä tehdyt löydöt auttavat lähimmäisyhteiskunnan rakentamisessa senkin jälkeen, kun pääsemme voitolle koronaepidemiasta.

Päivi Räsänen

kansanedustaja (kd.), lääkäri

Riihimäki