Mielipiteet

Potilas, asiakas vai apua tarvitseva ihminen?

Kahdenvälisessä henkilökohtaisessa kontaktissa apua hakevien ihmisten terveystiedon määrä on kirjoittajan mukaan haaste asiantuntijalle. Kuva: Seppo Pessinen
Kahdenvälisessä henkilökohtaisessa kontaktissa apua hakevien ihmisten terveystiedon määrä on kirjoittajan mukaan haaste asiantuntijalle. Kuva: Seppo Pessinen

Noihin kolmeen käsitteeseen voitaneen kiteyttää Hämeen Sanomissa viime viikkoina käyty keskustelu terveydenhuollosta, lääkärin ja terveysongelmiinsa apua hakevan ihmisen vuorovaikutussuhteista, kasvokkain kohtaamisesta. Olen seurannut mielenkiinnolla tätä keskustelua hoitoa tarvitsevan ihmisen näkökulmasta.

Terveydenhuollon painopistettä ollaan siirtämässä sairauskeskeisyydestä terveyden ylläpitämiseen ja hyvinvointiin. Terveyspalveluiden käyttäjän näkökulmasta lienee toissijaista, onko hän asiakas vai potilas. Asiayhteys ratkaissee.

Keskustelun ytimessä ei ole tauti ihmisessä, vaan sairas ihminen, hätä, turvattomuus.

Täysivaltaisella henkilöllä on oikeus päättää omista asioistaan. Siksi jokaiseen hoitopäätökseen tarvitaan potilaan suostumus (Lääkärin etiikka, 7. painos, Suomen Lääkäriliitto). Aiemmissa eettisissä ohjeissa tätä suostumusta ei edellytetty.

Lääkärillä oli mahdollisuus tehdä hoitopäätöksiä hoitoa tarvitsevalta henkilöltä enempiä kyselemättä.

Suomi on tietoyhteiskunta. Koulutustasomme on yksi maailman korkeimmista. Tietoa on pilvin pimein alalta kuin alalta. Näin terveydenhuollossakin. Omaehtoisen tiedon hankinta on yksilöllistä.

Perinteiset palvelut ̶ puhelut, asiakas- ja potilaskäynnit ̶ ovat meidän kaikkien käytettävissä. Tietotekniikan hallitseva löytää luotettavaa terveys- ja sairaustietoa mm. Terveyskirjastosta, Suomen Lääkäriliiton Hyvät hoitokäytännöt potilasversiosta. Hän voi keskustella lääkäri- ja hoitohenkilöstön kanssa Omaolo-, minunterveyteni.fi- ja Mielenterveystalo-sivustojen kautta.

Kahdenvälisessä henkilökohtaisessa kontaktissa apua hakevien ihmisten terveystiedon määrä on haaste asiantuntijalle. Lääkärin ammatin tiedollisen osaamisen tulee olla itsestäänselvyys. Tiede, tieto ja tekniikka ovat lääkärin työn välttämättömiä välineitä.

Ei kai apua hakeva ihminen näitä kyseenalaista?

Mutta miten on tiedon omaksumisen laita? Jokaisella vastaanotolla toisensa kohtaavat kaksi persoonaa ja kaksi todellisuutta; potilaan / asiakkaan subjektiivinen kokemus ja hänen oma arvionsa oireiden syistä ja lääkärin tieteenkäsitys.

Eettisten ohjeiden mukaisesti asiantuntijan tulee antaa lopullisen hoitopäätöksen tueksi ymmärrettävässä muodossa vaihtoehtoja, joiden välillä voi valita.

Menikö tieto perille? Ymmärsikö apua hakeva ihminen ongelmansa syy-seuraussuhteet ja tästä seuraavat hoito-ohjeet? Syntyikö luottamus? Entä turvallisuudentunne? Näitä tulisi jokaisen lääkärin pohtia samalla, kun hän tallentaa käyntitietoja asiakaan / potilaan tiedostoihin.

Terveydenhuollon kehittämishankkeissa pyritään terveyspalveluiden käyttäjäkeskeisiin sujuviin hoitokäytäntöihin. Näissä hankkeissa ovat lääkäreiden lisäksi mukana myös muut terveyspalveluiden asiantuntijat sekä tietenkin palvelujen käyttäjät.