Mielipiteet

Professori Juhani Lehto (vas.): Sote-uudistuksessa on vain vähän korjattavaa

Taksi, kuljettaja ja paarit Kanta-Hämeen keskussairaalan pääovella Hämeenlinnan Ahvenistonmäellä tammikuussa vuonna 2019. Kuva: Esko Tuovinen
Taksi, kuljettaja ja paarit Kanta-Hämeen keskussairaalan pääovella Hämeenlinnan Ahvenistonmäellä tammikuussa vuonna 2019. Kuva: Esko Tuovinen

Sote-uudistuksen lainsäädäntö on muodossa, jossa se on joidenkin korjausten jälkeen eduskunnan enemmistön hyväksyttävissä. Esimerkiksi Coxan, Sydänsairaalan ja Fimlabin toimintaa koskevat huolet (HäSa 28.2.) voidaan pienillä eduskunnan tekemillä muutoksilla poistaa.

Uudistuksen isoja maakunnalliseen hallintoon ja valtion vastuulle tulevaan rahoitukseen liittyviä muutoksia voi tietysti oppositiosta kyseenalaistaa. Olisi kuitenkin syytä myöntää, että molemmat sisältyivät Sipilän hallituksen kahden nykyisen oppositiopuolueen tuella valmistelemaan vuosien 2017–2018 sote-esitykseen.

Edellisen hallituksen sote-esitys ei kaatunut hallinto- ja rahoitusesityksen ongelmiin, vaan enemmistön vastustamaan pyrkimykseen alistaa sosiaali- ja terveydenhuolto yksityiselle voitontavoittelulle ja markkinakilpailulle.

Coxan asemakaan ei liene ongelma

Kantahämäläisiä koskeva Coxan asemaa koskeva korjaus edellyttää vain muutosta, jolla sairaalat voivat toimia usean hyvinvointialueen yhteisinä muuallakin kuin Uudellamaalla, johon se ollaan sallimassa. Yllättyisin, jos tämä muutos ei saisi eduskunnan enemmistön tukea.

Eri asia on, pitäisikö mahdollistaa Coxan toiminta myös niissä maakunnissa, joissa hyvinvointialue ei ole mukana niitä koskevassa yhteistyössä. Pitäisikö sallia julkisen sairaalaorganisaation toimia näissä maakunnissa markkinoita valtaavien yksityisten yritysten tavoin?

Entä jos vauraan Uudenmaan julkiset sairaalat perustaisivat satelliittisairaaloita Kanta-Hämeeseen kilpailemaan omien sairaaloidemme kanssa henkilökunnasta ja potilaiden sairaalavalinnoista? Kannattaisimmeko sellaisen omien sairaaloittemme ahdinkoon ajamisen sallivaa lainsäädäntöä?

Toivottavasti pienituloisten palveluja voidaan parantaa

Toivottavasti voimme keskittää huomiomme korjauksiin, joilla eduskunta voisi vielä parantaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa varsinkin pieni- ja keskituloisten ja enemmän palveluja tarvitsevien asukkaiden osalta. Kymmeniä vuosia erilaisia sote-uudistusesityksiä arvioineena pidän keskeisinä kolmea korjausesitystä.

On luotava edellytykset perusterveyden- ja sosiaalihuoltoon, jossa kaikille voidaan tarjota joustava pääsy oman nimetyn lääkärin, hoitajan ja sosiaalialan ammattilaisen vastaanotolle. Se mahdollisuus ei saa jäädä vain hyvään työterveydenhuoltoon oikeutetuille tai yksityisten palvelujen käyttämisen omavastuiden ja yksityisten vakuutusten maksamiseen kykeneville.

Tämä edellyttää päätöksiä pitkään valmistelussa olleesta ”monikanavaroituksen” korjaamisesta sekä julkisten palvelujen asiakasmaksujen ja lääkkeiden omavastuiden alentamisesta. Se edellyttää myös lisärahoituksen selkeää kohdistamista näihin.

Pitää päästä joustavaan hoitotarpeen arviointiin

Hyvät peruspalvelut ovat myös ”integraation” eli eri palvelujen yhteensovittamisen keskeinen edellytys. Hoidon tarpeen arviointiin ja hoitosuunnitelman tekemiseen pääsee joustavasti.

Integraation varmistamiseksi perustason omatyöntekijällä pitää olla aikaa ja mahdollisuuksia varmistaa suunnitelman toteutuminen ja vaikutusvaltaa estää asiakkaan pallottelu eri palvelupisteiden välillä.

Asiakkaan tai potilaan on voitava luottaa hoitosuunnitelman toteutumiseen, siitä on tehtävä palveluyksiköitä velvoittava ja asiakkaalle kiistaton oikeus. Se ei saa olla mikään ”toivotaan parasta” -toteamus.

Kolmas korjaustarve koskee uuden maakunnallisen hyvinvointialueen päätöksenteon demokraattisuutta. Lakiin tarvitaan säädökset aluehallituksen ja liikelaitosten johtoelinten poliittisen edustavuuden takaavasta minimikoosta ja alueen kunnanvaltuustojen mahdollisuudesta saada aluehallinnon käsiteltäväksi esitykset kunnan asukkaiden palveluvajeiden korjaamisesta.