Mielipiteet

Saksa etsii (taas) itseään

Saksan liittokansleri Angela Merkel viime lauantaina Berliinin muurin muistomerkillä. Kuva: HAYOUNG JEON
Saksan liittokansleri Angela Merkel viime lauantaina Berliinin muurin muistomerkillä. Kuva: HAYOUNG JEON

Historian harrastajat niin kuin tulevaisuuden pohtijatkin ovat erityisesti ihan viime päivinä miettineet, miten Saksa – mahtimaa Euroopan keskilattialla – lähtee jatkamaan elämäänsä ja rakentamaan Euroopan unionia. Unionin ympärillä ja sisällä puhaltelevat monenlaiset tuulet ja puhurit.

Saksan tärkeimmässä keskuksessa Berliinissä on muisteltu 30 vuoden takaista muurin murtumista. Se avasi mahdollisuuden kahtia jakautuneen maan yhdistymiselle ja antoi vahvan sysäyksen maanosan tärkeän liittouman unionin kasvamiselle Yhdysvaltain ja Kiinan tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi (tietysti myös Venäjän).

Merkelin aika jatkunut jo pitkään

Saksa on elänyt jo pitkään ”Merkelin aikaa”. Liittokansleri Angela Merkel on ollut Euroopan ehdoton voimahahmo, mutta nyt hän on hitaassa tempossa siirtymässä sivuun. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, kuka vastedes sanoo painavan sanan Saksan ja Euroopan asioissa.

Saksan tärkeimpänä yhteistyökumppanina on ollut kauan Ranska. Näiden kahden maan akselin painoarvo nousee, kun Britannia monen sähläyksen jälkeen jää yhä enemmän sivusta seuraajaksi.

Saksan vankkaa taloutta (horjuessaankin vankkaa) ja keskeistä sijaintia eivät EU:n muiden jäsenmaiden hallitukset voi unohtaa päätöksenteoissaan.

Saksa on kokenut äärettömän paljon

Saksa on runsaan sadan vuoden aikana kokenut äärettömän paljon. Ensimmäisessä maailmansodan tappion ja ”häpeärauhan” jälkeen natsismi vyöryi yli Saksan. Siinä kävi huonosti kaikille osapuolille.

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa etsi ja löysikin uusia toimintatapoja. Oppimestarina hääri erityisesti voimakas liittokansleri Konrad Adenauer. Toinen mahtimies oli talousministeri Ludwig Erhard. He olivat kristillisdemokraatteja.

Samaa latua jatkoi sosiaalidemokraatti Willy Brandt ja monet muut, eritoten Helmut Kohl (CDU), kunnes itäisen Saksan pikkukaupungista puikkoihin kasvoi Angela Merkel.

Trump olisi saatava järkiinsä

Kun Saksa etsii taas johtajaansa, se käytännössä etsii itseään. Olkoon maailma ja Eurooppa miten demokraattinen eli kansanvaltainen tahansa, ilman voimakasta tien viitoittajaa toiminta ei onnistu.

Saksan sisällä on nyt puoluesuuntien välillä ja niiden sisälläkin kovaa kuohuntaa. Myös täällä Suomessa kannattaa pitää peukaloa hyvien ratkaisujen löytymiselle Berliinissä. Sieltä se säteilee Brysseliin ja myös Yhdysvaltain Washingtoniin, jossa arvaamaton presidentti Donald Trump olisi saatava järkiinsä.

Eurooppa voi siinä auttaa, jos se löytää pysyvän vastavoiman valkoisen talon nykyisännälle.