Mielipiteet

Tulevaisuuden avaimia: Voisiko Hämeenlinnassa tehdä jotakin sellaista, mitä ei ole muualla tehty?

Jokin kaupunki saattaa olla koko maailman tuntema monestakin eri syystä. Siellä on ehkä jokin komea muistomerkki tai kuninkaallinen linna.

Joku kuuluisa sadunkertoja on mahdollisesti syntynyt siellä tai ehkä se on paikka, jossa suuri joukko eri maiden ministereitä kokoontuu neuvottelemaan. Näin alkaa ruotsalaisen Kay Pollakin vuonna 1977 kirjoitetun satukirjan takakannen teksti, Kaupunki, josta tuli maailmankuulu.

Pollack näki tulevaisuuteen ja ennakoi tulevaa satukirjassaan. 1970- ja 1980-luvuilla ja vielä 1990-luvullakin rakennettiin harmaita betonineliötaloja kaupunkeihin. Samalla hävitettiin arkkitehtuurisesti korvaamattomia rakennuksia maan tasalle.

Pollack oli siis yli 30 vuotta aikaansa edellä kirjoittaessaan satukirjaa. Harmaus ei ole elävää, kaunista ja viihtyisää, minkä näemme jo biologian kautta kasveista.

 

Satukirjassa asukkaat osallistuvat kaupungin värittämiseen ja maalaamiseen ja tekevät tästä itselleen viihtyisän, värikkään ja mukavan paikan asua. Nykyään sanoisimme, että kaupunkilaiset osallistuvat ja ihmisiä joukkoistetaan luomaan kaunista kaupunkia.

Kuinka kaupungin tulevaisuuden menestymistä voi nähdä etukäteen ja ennakoida, kuten Pollack näki satukirjassaan? Mahdollistamalla eri asioita kaupungissa, joiden uskotaan edistävän kaupungin värikkyyttä.

Kuva: ei tiedossa
Kirjoittaja Juuso Heinisuo

Hyvä esimerkki on pyöräilymahdollisuuksien kehittäminen. Pyöräilyinfraa kehitettäessä voidaan melko varmuudella ennakoida, että pyöräilymäärä kaupungissa kasvaa.

Yllättäen kaupungit Suomessa ovat heränneet pyöräilyn kehittämiseen vasta viime vuosina.

Jos lisätään kaupunkivihreää ja mahdollistetaan vihreyttä kaupungissa, kaupungista tulee viihtyisiä, kuten Pollack jo sadussaan kirjoitti.

 

Kerron kaksi esimerkkiä, sattumista, jotka nostivat kaupunkeja ja paikkoja maailmankuuluiksi. Voiko näistä sattumista ennakoida tulevaisuuden menestymistä?

Henning Mankell kirjoitti ensimmäisen Ystadiin sijoittuvan Kurt Wallander -dekkarikirjan vuonna 1991. Suureen kansainväliseen suosioon ja tietoisuuteen Ystadin pikkukaupunki nousi vasta vuoden 2005 jälkeen, kun Wallander oli saavuttanut kansainvälisen suosion.

Olisiko vuonna 1991 voinut ennakoida, että Ystadista tulee turistien suosima matkakohde ja kaupungin väkiluku kasvaa vuosittain tämän jälkeen? Onko seuraava Ystadin kaltainen ilmiö Ruotsin pohjoisosien poikkileikkaava valtatie 95, Silvervägen?

Toisessa esimerkissä siirrytään aikamatkalla vuoteen 1997, jolloin eräs J. K. Rowling niminen aloitteleva kirjailija istuu Elephant Cafe -nimisessä kahvilassa Edinburghissa ja kirjoittaa pienestä velhopojasta, Harry Potterista.

Harry Potterin suosion myötä Elephant Cafessa on edelleen, yli 20 vuotta kirjoittamisen jälkeen, vuoden jokaisena päivänä, jono turisteja ulos asti jonottamassa kahvilaan. Samalla koko Edinburgh on Lontoon jälkeen suosituin turisti- ja matkailijakaupunki Isossa-Britanniassa.

 

Ari Turunen esitteli (2015) kirjassaan maailmanhistorian kukoistavimpia kaupunkeja. Yhdeksän Turusen esittelemää kaupunkia menestyi historiassa, sillä niissä kannustettiin ajattelun ja tekemisen vapauteen, lisäksi ymmärrettiin vieraita kieliä ja kulttuureja. Siedettiin siis erilaisuutta.

Esimerkiksi Taizun 1000-luvun virkamieshallinnossa virkamiesten tuli osata runoutta. Runous kiinassa oli syvällinen tapa ilmaista itseään, riippumatta yhteiskuntakerroksista. Taizun kaupunki toimi siis eri tavalla kuin muut toimivat.

Mitä, jos Hämeenlinnassa tehdään jotakin, jota missään muualla ei vielä ole tehty?

Mitä, jos kaupungista tuleekin maailmankuulu, jonkin odottamattoman asian takia? Tekeekö tästä odottamattomasta joku uuden satukirjan? Se jää nähtäväksi www.openhameenlinna.fi

 

Kirjoittaja on Hämeenlinnan kaupungin strategiapäällikkö. Kirjoitus on osa Hämeenlinnanseudun ennakoinnin tutkijaryhmän kirjoitussarjaa.