Mielipiteet

Mielipide: Ajatus sateenkaarilipusta Raatihuoneen katolla on pöyristyttävä

Sateenkaariliput olivat esillä Helsinki Pride -tapahtumassa viime kesäkuussa Helsingin Senaatintorilla. Kuva: Mauri Ratilainen
Kuva Helsinki Pride -tapahtumasta viime kesäkuussa. Kuva: Mauri Ratilainen

Sinänsä on tavattoman kannatettavaa, että kaupunki ja valtio omissa rakennuksissaan liputtavat arvokkaiden asioiden vuoksi. Niinhän kaiken aikaa tapahtuukin.

Virallisia tai vakiintuneita liputuspäiviä ovat mm. äitien ja isien päivät, juhannus, suomen kielen päivä, veteraanipäivä, suomalaisuuden päivä, kaatuneiden muistopäivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä ja suomalaisen musiikin päivä: arvokkaita, meille kaikille tai ainakin useimmille tärkeitä asioita jokainen.

Noina päivinä salkoon nousee Suomen siniristilippu, johon sitoutuvat kaikki kansalliset arvomme kuten demokratia, kansanvalta ja tasa-arvo.

Suomen lipulla tervehdimme myös kansainvälisiä yhteisöjä kuten Yhdistyneitä Kansakuntia ja Euroopan yhteisöä. Emme käytä näissä yhteyksissä veteraanijärjestöjen, YK:n tai EU-lippua vaan omaa sinivalkoista lippuamme.

Ajatus, että Hämeenlinnan Raatihuoneen katolle vedettäisiin pride-viikon aikana sateenkaarilippu, on pöyristyttävä, täydellisen kohtuuton ja epäasiallinen.

Kyse on yksiselitteisesti ahkerasti markkinoidusta sukupuolivähemmistöjen viikosta ja heidän kansalaisliikkeensä lipusta eikä suinkaan mistään koko kansaa yhdistävästä tasa-arvoa korostavasta toimesta. Tasa-arvollehan varta vasten liputimme Minna Canthin päivänä 19. maaliskuuta.

Lippu on vallan symboli. Kun natsi-Saksa miehitti naapurimaitaan, hakaristilippu vedettiin hallintorakennusten salkoon.

Kun Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluneen Krimin, salkoon hallintorakennuksessa kiskaistiin Venäjän lippu.

Jos nyt Suomessa viralliseen salkoon vedetään vähemmistöjä edustavan liikkeen symboli, se voidaan tulkita valloituksen merkiksi.

Sukupuolivähemmistöt toteuttakoot kernaasti omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan, mutta kyse ei ole koko kansaa yhdistävästä asiasta.

Eikö riitä, että seksuaalivähemmistöt ovat monin muin tavoin yliedustettuja niin julkisuudessa kuin kulttuurielämässä muutoinkin? Eikä tarvitse pitää minkäänlaisena perusteena pride-viikon kirjavalle liputtamiselle, jos sopivasti värittynyt Riihimäki erehtyy moiseen.