Mielipiteet

Mielipide: Vanhat synnit lankeavat maksuun Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä

Kanta-Hämeen keskussairaala on rakennettu vuosien saatossa monessa eri vaiheessa. Etualalla oleva päivystysyksikkö kuului tuoreimpiin rakennuksiin. Kuva: Riku Hasari
Kanta-Hämeen keskussairaala on rakennettu vuosien saatossa monessa eri vaiheessa. Etualalla oleva päivystysyksikkö kuuluu tuoreimpiin rakennuksiin. Kuva: Riku Hasari

Hämeen Sanomien otsikko: Sairaanhoitopiirin tilinpäätös ongelmissa (HäSa 1.5.) (tilaajille). Jutun erikoiset lausunnot kaipaavat tarkennuksia.

Tilanne on seuraus ainakin kaksi vuosikymmentä kestäneestä jäsenkuntien ja sairaanhoitopiirin lyhytnäköisestä taloudenpidosta.

Käsillä on kaksi kysymystä: 1.) voidaanko Ahveniston sairaalakiinteistöistä tehdä arvonalennus, ja 2.) voidaanko syntyvä tappio kattaa kuntayhtymän peruspääomasta. Jos ei, se tulee jäsenkuntien katettavaksi – aivan kuten suunnitelman mukaiset poistotkin tulevat.

Vastaus kysymykseen 1 on kyllä, tappiohan realisoituu joka tapauksessa kiinteistön myynnin yhteydessä. Vastaus kysymykseen 2 on myös kyllä, mutta vain tiettyihin tase-eriin liittyvien edellytysten täyttyessä. Tässä tapauksessa nämä edellytykset eivät täyty ainakaan koko summalle.

Päinvastoin kuin sairaanhoitopiirin johtaja Seppo Ranta kommentoi, peruspääoman alentamista koskeva sääntely ei ole epäselvää, eikä kirjanpitolautakunnan kuntajaoston puheenjohtajan Pasi Leppäsen muistio ole pelkkä yksittäisen virkamiehen hatustaan vetämä näkemys.

Peruspääoman alentamisen edellytykset löytyvät kuntalain perusteluista sekä kuntajaoksen lausunnosta 77/2006.

Talousjohtaja Tero Pitkämäen perustelu sairaalan korkeasta tasearvosta vuonna 1997 on myös outo ja ammattilaisen suuhun laitetun makuinen, sillä mainitusta arvosta on vuoden 1997 jälkeen poistettu jo ainakin yli puolet, ja pääosa rakennusten nykyarvosta muodostuu sittemmin tehdyistä investoinneista.

Ongelman juurisyy on, että luodakseen talouksiinsa keinotekoista liikkumavaraa, kunnat ja kuntayhtymät ovat kirjanneet rakennuksistaan niiden kulumiseen nähden liian pienet poistot.

Kiinteistöjen hoidosta ja peruskorjauksista on tingitty, seurauksena massiivinen korjausvelka. Lisäksi sairaanhoitopiiriä kuristettiin vuosikaudet liian pienillä kuntamaksuilla, kerryttäen sinne alijäämää.

Ollessani sairaanhoitopiirin hallituksessa 2013–2016, yritin monesti jäähdyttää uuden sairaalan rakennuskiimaa kysymällä, miten jäsenkunnat selviävät vanhan kiinteistön kymmenien miljoonien alaskirjauksesta, josta on väistämättä tulosvaikutuksia jäsenkunnille.

Olisihan todella erikoista, että ensin tulosta parannellaan keinotekoisesti alimittaisilla poistoilla yli 20 vuotta, ja sitten yhtäkkiä kuitataan kaikki kikkavitosella ilman tulosvaikutusta jäsenkunnille. Yhtä hyvin voi nostaa itsensä niskasta ilmaan.

Hallituksessa työskentely oli outoa, koska tyhmimmät ideat tulivat sinne aina jostain muualta valmiina, eikä niihin purreet mitkään perustelut.

No, nyt tuloksena jäsenkunnille on soten kaaduttua lankeamassa kaksi jättilaskua: vanhan sairaalan tolkuton jäännösarvo ja uuden sairaalan valtava rakennuslasku. On siinä väestökatomaakunnalle maksamista.