Mielipiteet

Varavaltuutetun mielipide: Vähänpä tiesin politiikan untuvikkona – "Onko pakko, jos ei halua?"

Kokoomuksen Jari Koskinen, Antti Ahonen ja Helena Lehkonen kuvattuna ennen Hämeenlinnan ensimmäisiä luottamuspaikkaneuvotteluja juhannuksen jälkeen. Kuva: Tomi Vesaharju / HäSa
Kokoomuksen Jari Koskinen, Antti Ahonen ja Helena Lehkonen kuvattuna ennen Hämeenlinnan ensimmäisiä luottamuspaikkaneuvotteluja juhannuksen jälkeen. Kuva: Tomi Vesaharju / HäSa, arkisto

Politiikan untuvikkona kuvittelin, että vaalit käydään, luottamuspaikat jaetaan suhteessa vaalitulokseen ja ryhdytään töihin. Viisastuneena voin todeta, että vähänpä tiesin.

Vaaleissa hankittu poliittinen pääoma jyvitetään niiden jälkeisissä puolueiden välisissä neuvotteluissa, joissa sovitaan toimielinten paikkajaosta. Tämä vaihe näyttää oleva se, joka erottelee jyvät akanoista.

Lähtökohtaisestihan asia on helppo. Kukin valtuustoryhmä saa d’Hondtin laskentakaavan mukaisen osuuden paikoista äänimäärään tai valtuustopaikkoihin suhteutettuna. Yksinkertainen peruskaava toimielinten paikkajakoa varten on toimielimen koko kertaa kunkin valtuustoryhmän koko jaettuna valtuuston (51) koolla.

Hämeenlinnan kaupunginhallituksessa ja suurimmassa osassa lautakuntia on voimassa olevan hallintosäännön mukaan 11 jäsentä. Vaaleissa Kokoomuksen ja RKP:n vaaliliitto ja SDP kumpikin saivat 14 valtuustopaikkaa, PS 10, Vihreät 5, Keskusta 4 sekä Vasemmistoliitto ja Kristillisdemokraatit kummatkin 2 paikkaa. Jokainen laskekoon itse, miten paikat jakautuvat.

On sinänsä ymmärrettävää, että valtaan tottuneet puolueet ovat haluttomia jakamaan sitä oikeassa suhteessa edes vaalituloksen perusteella. Ääneen lausumaton kysymys lieneekin se, onko pakko, jos ei halua?

”Mahdollisuuksien taidetta”

Kaupunginhallituksen paikkamäärän kasvattaminen on oma lukunsa. On totta, että demokratialla on hintansa ja se pitää hyväksyä.

Edellisen maakunta- ja sote-uudistuksen hallintomallia valmistelleena kuitenkin tiedän, että hinnoissa on eroja. Mitä enemmän paikkoja, sitä enemmän myös kuluja veronmaksajille ja tuloja puolueille..

Tuleva toimikausi on poikkeuksellinen, kun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuslaitoksen toiminta siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille kesken kauden.

Kunnallisen työkokemukseni perusteella väitän, ettei hallintosäännön muutoksia ole ollut tapana tehdä ilman asiallisia perusteita. Politiikan aloittelijana ihmettelen sitä, miten kaupunginhallitukseen tarvitaan enemmän väkeä kun työt tosiasiallisesti vähenevät?

Kukin voi myös tykönään miettiä sitä, miltä millä tahansa työpaikalla näyttää se, että suurin pomo ensitöikseen viikaroi itselleen palkankorotuksen. Ehkäpä juuri tästä syystä politiikkaa kutsutaan mahdollisuuksien taiteeksi.

Yhteistyökykyä kaikilla ryhmillä

Paljon on puhuttu myös yhteistyökyvystä. Sitä tarvitaan ja epäilemättä myös löytyy kaikilta valtuustoryhmiltä.

Äänestäjien tahdon vaalimisen väittäminen yhteistyökyvyttömyydeksi sen sijaan on älyllistä epärehellisyyttä. Asioilla on tapana selvitä ajallaan. Neuvotteluja käydään ja jos sopua ei löydy, asiasta äänestetään lopulta kaupunginvaltuustossa.

Mikäli kaikki muut puolueet kannattavat vaalimatematiikan vastaista ”kompromissiesitystä”, niiden on tehtävä tekninen vaaliliitto. Kannattaa muistaa, että vaalien jälkeen tehtävien teknisten vaaliliittojen ainoa tarkoitus on muuttaa demokraattisten vaalien tulosta.

Menot