fbpx
Mielipiteet

Vastaus pääkirjoitukseen: Kysymys on sananvapaudesta – Räsänen ei ole "lyönyt" ketään Raamatulla – Asioiden moraalinen tuomitseminen on sallittava

Päivi Räsästä tukevia mielenosoittajia Helsingin käräjäoikeuden edustalla maanantaina. Kuva: KIMMO BRANDT
Päivi Räsästä tukevia mielenosoittajia Helsingin käräjäoikeuden edustalla maanantaina. Kuva: KIMMO BRANDT

Hämmästyin lukiessaan Hämeen Sanomien pääkirjoitusta 26. tammikuuta. Se otti kantaa Päivi Räsäsen oikeudenkäyntiin. Sananvapauden vaaliminen on uskoakseni yksi median tärkeimmistä tehtävistä, mutta nyt meno oli aivan muuta: löyhiä väitteitä ja moraalisaarnaa.

Kirjoituksen mukaan keltään ei olla viemässä sanan- tai uskonnonvapautta, mutta jos Räsänen saa langettavan tuomion, se tarkoittaa juuri sanan- ja uskonnonvapauden merkittävää kaventumista. Käytännössä niitä kaventaa jo se, että sellaisista puheista voi saada syytteen!

Syyttäjä pitänyt Raamattua esillä

Pääkirjoituksesta saattoi ymmärtää, että Räsänen vetää raamatuntulkinnan ja uskonnon mukaan oikeudenkäyntiin. Kuitenkin itse oikeudenkäynnissä juuri syyttäjä tahtoi pitää Raamattua ja teologiaa jatkuvasti esillä.

Räsäseltä pääkirjoitus penää vastuuntuntoa ja julistaa, että Raamatulla ei saa ”lyödä” ketään. Mutta jos sananvapauskysymyksissä keskitytään vain puhujan vastuuseen ja hyvistä tavoista yritetään tehdä lakeja, niin sananvapaus väistämättä heikkenee.

Asioiden moraalinen tuomitseminen on sallittava

Räsänen ei ole ”lyönyt” ketään, mutta sananvapaus tarkoittaa, että myös “lyöminen” eli asioiden moraalinen tuomitseminen on sallittava.

Sen, mitä pääkirjoituksen olisi pitänyt ymmärtää ja rohjeta sanoa, sanoikin oikeustieteen ylioppilas Elisa Hyvärinen saman lehden mielipidesivulla.

Pääkirjoitus oli silti otsikossaan aivan oikeassa: Raamatuntulkinta ei kuulu oikeussaliin. Syyttäjä teki pahan virheen, kun tahtoi kiskoa sen sinne.

Menot