Mielipiteet

Verkatehtaan Jouko Astorin mielipide: Mihin menisit, Hämeenlinnan keskusta

Mennyttä aikaa – ja tulevaisuuden mahdollisuuksia – aivan Hämeenlinnan keskustan ytimessä: vanhan lääninhallituksen sisäpiha. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Mennyttä aikaa – ja tulevaisuuden mahdollisuuksia – aivan Hämeenlinnan keskustan ytimessä: vanhan lääninhallituksen sisäpiha. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Suomalainen kaupunkimosaiikki on uudistunut. Kaupunkiyhdyskuntien osilla on kullakin ominainen toiminnallinen päätarkoituksensa. Alueiden välillä vallitsee työnjako. Alueet erikoistuvat yhden asian ympärille.

Asumista lukuun ottamatta samanlainen toiminta on harvoin voimakasta usealla alueella samaan aikaan. Hämeenlinnassa vähittäiskauppa hakeutui Tiiriöön, kilpaurheilu Pullerille ja Rinkelinmäkeen. Asumisen alueilla on vain asuntoja.

Kulttuuri voi keskustassa hyvin ja keskusta on monin tavoin viihteellistynyt, vaikka asuminen ja tähän asti toimistotyöpaikatkin ovat säilyneet keskustassa vahvoina. Vapaa-aikapainotteisuuden kasvu on ollut joka tapauksessa keskustojen trendi sekä Hämeenlinnassa että muualla.

Kokonaisuus runsaampi kuin koskaan

Kaupunkimosaiikin osat ovat erilaistuessaan yksipuolistuneet, jopa yksitoikkoistuneet. Kuitenkin samaan aikaan palvelujen ja mahdollisuuksien kokonaisuus kaupungissa on runsaampi kuin koskaan!

Runsaus tuskin on ongelma, mutta jokapäiväinen toiminta uudelleen järjestäytyneessä mosaiikissa edellyttää niin asukkailta, elinkeinoilta kuin virkakoneistoiltakin toimintatapojen ja ajattelun freessaamista.

Kun kaiken, mitä oli, löysi ennen varmasti keskustasta, nyt kaikkea on enemmän ja sen kaiken joutuu hakemaan useasta eri paikasta mukaan lukien tietoverkot.

Keskusta on menettänyt entisen kuningasasemansa ja siitä on tullut alue muiden alueiden joukkoon.

Vanhasta tottumuksesta keskustat vain tuntuvat meistä edelleen jotenkin tärkeiltä paikoilta. Tosiasiassa keskustankin täytyy lunastaa yhä uudelleen merkityksensä ja hyväksyntänsä kuluttajien keskuudessa.

Ruutukaavakeskustan kipeä kysymys

Hämeenlinnassa vanhan ruutukaavakeskustan nykyisyys ja tulevaisuus ovat kauan olleet kipeä kysymys.

Vähittäiskaupan muutokset ovat peruuttamattomia, eikä Tiiriöön ja Goodmaniin tehtyjen investointien vaikutuksia nollatta järjestämällä elävöittäviä tapahtumia. Sitä paitsi en ole (enää) lainkaan vakuuttunut siitä, että kaupan uudet keskittymät olisivat huonoja ratkaisuja. Suuri joukko kuluttajia näyttää pitävä tilannetta hyvänä tai ainakin hyvin toimivana asiana.

Mitä tehtäisiin keskustalle

Mutta se keskusta, mitä sillä tehtäisiin? Ongelman ydin on, että keskustan kiinteistöt eivät enää kelpaa siihen tarkoitukseen, mihin ne on rakennettu. Kun savupiipputeollisuus luopui aikanaan punatiilitehtaista, ne tarvitsivat kesantoaikansa ennen kuin syntyi innovaatioita, mihin näitä kiinteistöjä voisi jalostaa.

Syntyivät verkatehtaat, tampellat, littoiset, kaapelit, korundit… Elämme nyt kaupunkikeskustoissa vastaavaa kesantoaikaa, mutta se on vaikeaa, koska keskustojen kiinteistöissä on kiinni huomattavat pääomat, joilla ei ole aikaa vaipua joutilaisuuteen odottamaan keksintöjä. On kiire.

Kulttuuria ja harrastuksia

Mikä keskustassa on osoittautunut elinvoimaiseksi samaan aikaan, kun kauppa sijoitti itsensä vanhan kaupunkirakenteen ulkopuolelle?

Keskusta on ainakin baariutunut voimakkaasti ja kulttuuri sekä harrastukset ovat voineet hyvin tähän asti. Kuntosaleja ja hoitoloita, sisustuskauppoja, pelaamista, designia, muotia, mekkoputiikkia… on vielä löytynyt.

Yhteinen nimittäjä on yksilöllinen vapaa-aikaan liittyvä kuluttaminen ja aktiivisuus, jota leimaa yksilön halu itsensä toteuttamiseen.

Uskon, että tässä on keskustan tulevaisuuden johtolanka, johon eri toimijoiden ja intressien olisi mahdollista kiinnittyä.

Vapaa-aikaan perustuva markkina

Tavoitteena olisi Etelä-Suomen mittakaavassa kiinnostavan kuluttajien vapaa-aikaan perustuvan markkinan synnyttäminen. Kaupunki saisi jatkaa rohkeaa infrastruktuurin rakentamista: hyvää uutta arkkitehtuuria ja puistojen, rantojen ja muiden julkisten tilojen innovatiivista kehittämistä.

Yritysten ja kulttuurilaitosten palveluajat tulisi keskittää kuluttajien vapaa-aikaan. Juoneen ei kuulu yritysten suora tukeminen, vaan toimivan ja vetovoimaisen markkinan luominen.

Luovuuden ja kokemusten keidas

Jospa keskusta voisikin olla iltaisin, öisinkin ja viikonloppuisin aktiivinen harrastamisen, luovuuden, seurustelun, kuntoilun ja tanssimisen, ruokailun, kulttuurikokemusten keidas, joka näyttäytyy kiinnostavana kohteena laajemmille alueille kuin minne Hämeen Sanomat leviää.

Väitän myös, että tällainen keskusta vetäisi puoleensa yleensäkin työpaikkoja, jotka haluavat ja voivat hyötyä keskustan luovasta sykkeestä.

Kehittäminen olisi tavoitteellista ja kunnianhimoista, mutta myös ammattimaista, laatutietoista ja pitkäjännitteistä. Kehittäminen on ollut lähinnä maankäytön ohjausta.

Mielestäni on kyseenalaista, pystytäänkö ongelmat ratkaisemaan samoilla menetelmillä, joilla ne on luotu.

Kysymys on ihmisten ympäristöstä

Asemakaavoitus epäilemättä tarvitsee insinööritieteitä kuin myös kiinteistönomistajien myötävaikutusta, mutta uuden löytämiseksi tarvitaan enemmän.

Ihmisten toimintaympäristöhän tässä on kohteena. Sen ymmärtämisessä osaamista tarjoavat yhteiskuntatieteet: sosiaalipsykologia, sosiologia, kommunikaatio- ja kulttuurintutkimus sekä taloustieteet.

Kaupunkikeskustojen muutos on jo tapahtunut eikä kehitys voi enää olla palauttavaa. Vaihtoehdot ovat lopultakin vain uudistuminen tai jääminen nykyiseen.

Kirjoitus on uudistettu ja laajennettu versio Hämeen Sanomissa 25.8.2013 julkaistusta Sunnuntaidebatista.