Sinivalkoiset siivet eivät taivu suomeksi

Kansallisen lentoyhtiön Finnairin sinivalkoiset siivet ovat kummasti haalistuneet. Kohta sitä ei edes tunnista valtionyhtiöksi.

Jokunen vuosi sitten Finnair vähensi tai oikeastaan poisti suomenkieliset kuulutukset kaukolennoiltaan, koska suomalaisia lennoilla on vähän. Nyt yhtiö ei vaadi matkustamoon palkattavilta lentoemänniltä ja stuerteilta kuin sujuvaa englannin kielen taitoa.

Suomen kieli ei kuulu perusvaatimuksiin, mutta sen taito ja muukin kielitaito on hakijalle eduksi.

Taustalla on paitsi kaukolentojen kansainvälisyys myös pula ammattitaitoisesta työvoimasta. Finnair ilmoitti keväällä rekrytoivansa vuoden kuluessa peräti 350 lentoemäntää ja stuerttia.

Finnairin katse kohdistuu nopeasti kasvaviin Aasian reitteihin, joilla tarvitaan esimerkiksi kiinan ja japanin taitajia. Aasian lennot ovat olleet yhtiön henkireikä lentoyhtiöiden pudotuspelissä – kiitos Finnairin etuoikeuden Venäjän ilmatilan käyttöön.

Rekrytointisuunnitelma on myönteinen uutinen - varsinkin jos Finnair hakee lupauksensa mukaisesti työntekijöitä Suomesta. Voisi olettaa, että etusijalla ovat Suomeen muuttaneet aasialaiset.

Pelkona on, ettei kielivaatimusten hölläys on takaportti ulkoistaa kaikki kaukoreitit aasialaiselle halpatyövoimalle. Finnairin pitää olla jatkossakin vahva kotimainen työllistäjä.

Kotimaassa yhtiö vakuuttaa lentävänsä ”pääsääntöisesti kotimaisella henkilöstöllä”.

Huomionarvoista on, että Finnairin osakekannasta Suomen valtio omistaa enemmistön ja se on näin ollen valtionyhtiö, vaikka sen yrityskieli on englanti. Kotipaikkakin on Helsinki ja pääkonttori Vantaalla.

Erkoista kielipainotuksissa on se, miksi valtionyhtiö ei palvele suomalaisia asiakkaita heidän äidinkielellään.

Valtionyhtiönä Finnairin on kielilain mukaan palveltava yleisöään kotimaan kielellä, ellei se ole yhtiön kannalta kokonaisuudessaan arvioituna kohtuutonta.

Onko suomenkielisen palvelun vaatiminen suomalaisyhtiöltä kaukolennolla sitten vallan kohtuutonta? Ei tasan ole. Kieli on osa hyvää palvelua.