Pääkirjoitukset

Ääriliikkeitä valvottava entistä tarkemmin

Suomessa vellonut keskustelu monikulttuurisuudesta koki vastenmielisen antikliimaksinsa viikonvaihteessa, kun uusnatsien järjestön Suomen Vastarintaliikkeen mielenosoittajat pahoinpitelivät kolmea henkilöä Jyväskylässä.

Pahoinpitelyn varsinaisena kohteena oli henkilö, joka oli puukkoa saaden estämässä vuonna 2013 hyökkäystä Jyväskylän kirjaston luentotilaisuuteen, joka käsitteli äärioikeistoa Suomessa. Mielenosoittajat olivat huomanneet miehen väkijoukosta ja hyökänneet miehen ja hänen seurueensa kimppuun.

Harkittua pahoinpitelyä on vaikea käsittää enää äärioikeiston yksittäisenä ylilyöntinä. Vaikka yleisesti suvaitsevaisuus valtaa alaa, sen vastavoimina nationalistisuus ja rasismi nostavat yhä rumia päitään.

Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) arvioi perustellusti, että väkivaltaan kykenevien ääriliikkeiden toimintaa on seurattava entistä tarkemmin. Suojelupoliisi oli tutkaillut vastarintaliikkeen toimintaa, mutta silti Jyväskylän mellakan suunnitelmallisuus yllätti.

Seuranta vaatii tarvittaessa myös toiminnalle rajoitteita ja vastatoimia, myös järjestön olemassaolon laillisuuden selvittämistä. Poliisilla on oltava tehtäviinsä riittävät resurssit.

Maan hallitus ilmaisi useammalla suulla tyrmistyksensä ja tuomionsa väkivaltaiselle toiminnalle. SVL:n toimista sanoutui irti myös kohuttu kansanedustaja Olli Immonen (ps.), joka oli aiemmin kuvassa poseerannut liikkeen edustajien kanssa. Ääriryhmien väkivaltaisuuksia ei tosin pelkillä poliitikoiden puheilla ratkaista eikä edes vain poliisitoimia tehostamalla.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on syytä vakavasti puida, mikä kiihkoilua ääri-ilmiöineen voimistaa ja miten se saadaan kuriin. Äärioikeistolaisuuden kumpuamisen synkäksi pohjavireeksi on epäiltävissä yhteiskunnallista eriarvoistumista, kahtiajakautumista menestyjiin ja katkeroituviin pudokkaisiin ja syrjäytyneisiin. Muusta yhteiskunnasta syrjäytyneet ja vieraantuneet löytävät harminsa aiheuttajiksi helposti muita arvoja edustavat kuten monikulttuurisuuden.

Väkivaltaa ei pidä millään muotoa ymmärtää, mutta sitä aiheuttavia jännitteitä täytyy yhteiskunnallisessa keskustelussa osata käsitellä ja purkaa. Ongelman kieltämisen tai hyssyttelyn sijaan avoimuus auttaa.

Päivän lehti

30.3.2020