Pääkirjoitukset

Akateemisen vapauden ryöstöviljelyä

Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjoilla on kymmeniätuhansia opiskelijoita, joiden opiskelu ei syystä tai toisesta etene toivottavalla tavalla. Yliopistoissa on noin 30 000 opiskelijaa, jotka eivät käy luennoilla tai tenteissä lainkaan. Ammattikorkeakouluissa joka kymmenes opiskelijaksi ilmoittautunut ei vietä aikaansa oppilaitoksessaan.

Akateeminen vapaus on arvo sinänsä, mutta sitäkään ei pitäisi vastuuttomasti ryöstöviljellä. Monella opinnoistaan välivuoden tai useampia pitävällä on toki hyvä syy menettelyynsä. On kohtuutonta leimata kaikki lintsareiksi, sillä monesti syyt ovat hyvin henkilökohtaisia. Esimerkiksi lapsen syntymä, omat terveysongelmat, asevelvollisuus tai työharjoittelu merkitsevät monelle pakollista välivuotta, joka ei suinkaan merkitse opintojen lopullista päättymistä.

Yksi merkittävä syy korkeakouluopintojen keskeytymiseen on väärä valinta. Ala ei syystä tai toisesta kiinnosta ja opiskelupaikka voi todellisuudessa olla muualla ja opiskelupaikasta pidetään ikään kuin kaiken varalta kiinni.

Omat vaikutuksensa opintojen venymiseen on myös kehnolla työllisyystilanteella. Työttömyys koettelee myös akateemisia aloja eikä monikaan halua ehdoin tahdoin valmistua vain siirtyäkseen työttömäksi. Opiskelijan elämä on työttömyyttä turvatumpaa.

Vääriä valintoja tehdään ilmeisesti varsin paljon, koska vain 70 prosenttia opiskelun aloittaneista valmistuu eli saa opintonsa kunnialla päätökseen. Lähes kolmasosa jättää leikin kesken eikä koskaan valmistu.

Tilanne ei ole hyvä, tarkasteltakoon sitä mistä näkökulmasta tahansa. Nollasuorittajat vievät opiskelupaikan sellaisilta, jotka sitä tarvitsisivat ja valmistuisivat tutkinnon myötä kenties unelmiensa ammattiin. Heidän takiaan kaikki yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen suunnittelutyö käy vaikeaksi, kun ei tiedetä opiskelijoiden todellista määrää. Opettajien työpanos, opiskelutilat, opetusmateriaalit ja monet muut opintoja edistävät voimavarat mitoitetaan kirjavahvuuden mukaisesti. Kun opiskelijoita on tätä vähemmän, ylimitoitettuja voimavaroja suorastaan tuhlataan.

Poliittiset päättäjät ja opetushallinnon viranomaiset eivät ole toimettomina jääneet seuraamaan epäsuotuista kehitystä tavoitteenaan tehostaa opintoja. Opintotuen säädöksiä on muutettu entistä kannustavampaan suuntaan ja yliopistojen rahoitus on uudistunut. Ensi vuodesta alkaen vähintään 55 opintopistettä suorittaneiden osuus nousee 12 prosenttiin yliopistojen valtion rahoituksesta. Mitä paremmin opinnot sujuvat, sitä runsaammin yliopistot saavat rahaa. Tällainen on omiaan rohkaisemaan yliopistoja panostamaan muun muassa opintojen ohjaukseen, jonka vaikuttavuus näkyy varsin nopeasti opintosuorituksissa.

Vaikka opintonsa keskeyttäneiden joukko vaikuttaakin suurelta, luvuissa ovat mukana niin sanotut elämäntapaopiskelijat. He ovat aloittaneet opintonsa jo ennen vuotta 2005, johon asti rajoittamaton opiskeluoikeus oli voimassa.

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic