Pääkirjoitukset

Älkää peljätkö, älkääkä vihatko

Yksi historian kuuluisimmista jouluista vietettiin länsirintamalla vuonna 1914. Vaikka virallista tulitaukoa ei ollut julistettu, tuhannet saksalaiset ja englantilaiset sotilaat pitivät sellaisen omin päin, lauloivat joululauluja ja nousivat juoksuhaudoista ei kenenkään -maalle vaihtamaan keskenään joululahjoja ja tervehdyksiä.

Silloin pelattiin myös yksi maailman kuuluisimmista jalkapallo-otteluista, Saksa–Englanti. Ottelu käytiin juoksuhautojen välissä Armentieressa Ranskassa. Saksa voitti 3–2.

Taitaa olla turha odottaa, että tänä jouluna maailman sotatantereilla nähtäisiin mitään vastaavaa. Ja niitähän valitettavasti riittää.

Milloin lehtien lööpeissä kerrotaan, että jossakin on rikkumaton rauha päivästä toiseen, kysyy islamintutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila kirjassaan Islamin miekka.

Hän vastaa itselleen, että nykyaikaisen median tehtäväksi on vakiintunut nostaa esille epäkohtia ja väkivaltaa. Positiivinen asia ei juuri koskaan ole uutinen.

Hämeen-Anttila pohtii, miksi islamilaisesta kulttuurista on lännessä niin väkivaltainen kuva. Toki New Yorkin terrori-iskut ja talebanien toiminta Afganistanissa ja Pakistanissa vahvistavat sitä, mutta Hämeen-Anttila huomauttaa, että länsimaisen kulttuurin kuva olisi sekin aika karmea, jos siitä pitäisi luoda käsitys vain maailmansotien perusteella.

Ja kieltämättä kristillisen joulunkin alkuhetkiä sävytti väkivallan uhka, kun pyhä perhe joutui pakenemaan henkensä edestä Herodeksen sotilaita. ”Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa”, Jeesus kysyy opetuslapsiltaan Matteuksen mukaan. ”Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.”

Kaikesta huolimatta kristillinen joulu on ytimeltään rauhan juhla. ”Älkää peljätkö” ovat enkelin ensimmäiset sanat paimenille jouluevankeliumissa.

Entistä enemmän joulu voisi olla myös suvaitsevaisuuden juhla, joka opettaisi hyväksymään toisin uskovat ja toiset kulttuurit, nekin, joissa ei joulua vietetä.

Jaakko Hämeen-Anttila pohtii sitäkin, lankeaisiko rauha maan päälle, jos luopuisimme kaikista uskonnoista.

Tuskinpa. Maallinen nationalismi on historian saatossa osoittautunut aivan yhtä sotaisaksi kuin kiihkouskovien armeijat, ja ateisti kykenee aivan yhtä suureen suvaitsemattomuuteen toisenlaisia ihmisiä kohtaan kuin vaikkapa jihadin nimeen vannova äärimuslimi.

On vaarallista idealisoida oma ajattelunsa ja tiivistää toiseen kaikki pahuus, Hämeen-Anttila kirjoittaa. Siitä on lyhyt matka siihen, että ikuinen rauha voidaan saavuttaa tuhoamalla tuo rauhaan kykenemätön toinen.

Vietettyään yhteistä joulua ei kenenkään -maalla englantilaiset ja saksalaiset sotilaat palasivat juoksuhautoihinsa. Sota jatkui, ja äskeiset joulutervehdyksiä vaihtaneet miehet ryhtyivät taas tappamaan toisiaan.

Mutta edes hetken ajan joulu oli tehnyt tehtävänsä.