Pääkirjoitukset

Amerikka-keskeisyys vie kohti Valkoista taloa

Nyt se viimein on uskottava: Donald Trump on republikaanien presidenttiehdokas Yhdysvaltain marraskuisissa presidentinvaaleissa. Asiassa riittää pureksittavaa koko loppuvuodeksi – toivottavasti ei kuitenkaan paljon sen pidemmälle.

Kukaan ei ole koskaan jakanut amerikkalaisia niin jyrkästi kuin New Yorkissa vuonna 1946 syntynyt mediamiljardööri.

Ensimmäisessä linjapuheessaan presidenttiehdokkaana Trump todisti, että häneen voi luottaa ainakin yhdessä asiassa: tyyli kestää aina hamaan loppuun asti.

Asiallisuus, maltti, asioiden monimutkaisuuden tajuaminen ja kaikkinainen ymmärrys loistavat poissaolollaan. Sen tilalla ovat räväkkyyden kaapuun puetut äärimmäiset yksinkertaistukset, vastustajien mustamaalaus ja vainoharhaisuutta tavoitteleva suvaitsemattomuus.

Presidenttiehdokkuuden arveltiin hillitsevän Trumpin kielenkantimia. Niin ei todellakaan ole käynyt. Pysyvää on myös se, ettei auta paljon edes arvioida republikaaniehdokkaan mielipiteitä, jos ne koskevat kansainvälistä yhteisöä, Yhdysvaltain ulkopuolista maailmaa tai vaikkapa Euroopan asioita.

Donald Trumpin mukana ennustettavuus katoaa. Se tietää suhteisiin syvenevää epävarmuutta, josta kaikkinaiset ääriliikkeet ja kansalliskiihkoilijat Euroopassakin riemuitsevat.

Lain ja järjestyksen vaatiminen puree kiistatta isoon osaan amerikkalaisista. Samoin vahvana elää käsitys, jonka mukaan Amerikan pitää palata suuruuden aikaansa. Juuri kukaan tosin ei vaivaudu kysymään, mistä silloin oikein olisi kysymys. Historian kelloa ei voi kääntää taaksepäin. Trump yrittää.

Maailmanpolitiikka tai Lähi-itä Eurooppaan levinneine pakolaiskriiseineen kiinnostaa ehdokasta vain siinä, miten ne antavat hänelle aseita tiukkaa vastustajaansa, demokraattien ehdokkaaksi ensi viikolla valittavaa Hillary Clintonia vastaan.

Amerikka-keskeisyys on ja pysyy Trumpin linjana. Sen mukana hän myös joko kaatuu tai siirtyy Valkoisen talon seuraavaksi isännäksi. Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä todennäköisiä.

Ratkaisevaa voi olla, miten monet amerikkalaiset lähtevät äänestämään, ei varsinaisesti kenenkään puolesta, vaan Donald Trumpia vastaan. Se voi kääntää pelin Hillary Clintonin eduksi.

Jos Clinton onnistuu lisäksi näyttäytymään kansalaisvapauksien puolustajana, hän on vahvoilla.

Päivän lehti

2.6.2020