Pääkirjoitukset

Anderssonilla iso haaste nostaa vasemmistoliitto

Kotimaisen politiikan superviikonloppu lässähti maanantaina vasemmistoliiton osalta, kun puolueen neuvoa-antavan jäsenäänestyksen tulokset julkistettiin. Turkulainen ääniharava Li Andersson oli äänestyksessä niin ylivoimainen, ettei asiasta jäänyt epäselvyyttä.

Rkp:n ja kokoomuksen puheenjohtajat tiedetään vasta tulevana viikonloppuna, kun puoluekokoukset päättävät nimistä.

Taitavana esiintyjänä tunnetuksi tulleella Anderssonilla on kova työ nostaa vasemmistoliiton kannatus uuteen nousuun. Puolue sai vuoden 1995 eduskuntavaaleissa yli 11 prosentin kannatuksen, mutta siitä lähtien suosio on ollut loivassa alamäessä.

Viime eduskuntavaaleissa jäljellä oli enää 7,1 prosentin kannatus. Viime aikoina gallupluvut ovat näyttäneet vasemmistoliiton näkökulmasta hieman valoisammilta.

Anderssonin viralliset linjaukset selviävät vasta myöhemmin. Silti joitain vinkkejä siitä, mihin vasemmistoliitto on matkalla, saatiin heti tuoreeltaan puheenjohtajavalinnan jälkeen.

Tärkein linjaus on se, että tuleva puheenjohtaja havittelee paikkaa punavihreässä hallituksessa, ”joka pitää huolta heikoimmassa asemassa olevista”. Lausunto on tietysti läpeensä poliittinen, sillä heikoimman asialla tuntuvat olevan kaikki, vain keinot vaihtelevat suuresti.

Lisää kannatusta Andersson aikoo kosiskella ammattiyhdistys- ja duunariväen keskuudesta. Suosiota haetaan myös muun muassa yliopistoväen ja opiskelijoiden suunnalta. Hallituksen koulutusleikkaukset ovat kuohuttaneet ja suututtaneet siellä eniten.

Vasemmistoliiton tulevan puheenjohtajan henkilökohtainen kannatus on ollut huomattavan suurta.

Henkilökohtainen menestys euro- tai eduskuntavaaleissa ei silti takaa sitä, että suosio tarttuisi puolueen kannatukseen. Täytyy nimittäin muistaa, että myös puolueen nykyinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on saanut isoja äänisaaliita – etenkin eduskuntavaaleissa vuonna 2011.

Edellä mainittujen vaalien jälkeen puolue pääsi hallitukseen, mutta lähti sieltä omasta tahdostaan.

Nykyiselle hallitukselle ei ole tullut ikävä: kulmikas Arhinmäki koettiin varsin vastahankaiseksi ja hankalaksi yhteistyökumppaniksi.